Yöllä

luulin lampun kaatuneen kuumasta jalasta

kuumeesta hionneen järven syntyneen

kuulin aamulla kuun pudonneen hiljaiselle hiekalle uneen

kuulin lyhdyn sammuneen

—————-

-erikeeper 19.5.2011 Runotorstaille haasteena seuraava Merja Otavan katkelma teoksesta Priska:

”Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen.”