Yöllä

luulin lampun kaatuneen kuumasta jalasta

kuumeesta hionneen järven syntyneen

kuulin aamulla kuun pudonneen hiljaiselle hiekalle uneen

kuulin lyhdyn sammuneen

—————-

-erikeeper 19.5.2011 Runotorstaille haasteena seuraava Merja Otavan katkelma teoksesta Priska:

”Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen.”

kun vielä kannoit kuuta povellasi

kun vielä kannoit kuuta povellasi

kävin luonasi usein ja suutelin lunta kaukaisilta kasvoiltasi

 

katsohan kuutamme nyt kun kasvojasi tallaa ihmiskunta ja markkinavoimat

kuuletko kuinka korot nousevat ja laskevat ja gurut nussivat toisiaan tasekirjojen päällä seisten

silmät mustina palaen

 

muistatko kun kuu vielä oli povellasi kuin pieni maissinjyvä

muistatko hiljaisen tuulen joka soi sulavan lanteesi rantaa

 

—————————————–

Erikeeper 11.6.10 Runotorstaille haastesanana ja biisinä:

Torstaiblogeissa siirrytään silkan jazzin jälkeen toisenlaiseen musiikkiteemaan. Duncan Jonesin (David Bowien poika muuten) ohjaamaan elokuvaan Moon (2009) on musiikin säveltänyt englantilainen Clint Mansell. Haasteena on soundtrackin kappale nimeltään Memories (Someone We’ll Never Know). Jos jostain syystä ei inspiroidu valitusta musiikista tai ei voi sitä laitteillaan kuunnella, voi haastetta lähestyä myös elokuvan tai kappaleen nimen kautta. Musiikki sinänsähän jo avaa lukuisia tulkintamahdollisuuksia, joten tulee olemaan mielenkiintoista lukea millaisiin runoihin tämä elokuvamusiikki teidät johdattaa.

 (Linkki You Tubeen.)