Yöllä

luulin lampun kaatuneen kuumasta jalasta

kuumeesta hionneen järven syntyneen

kuulin aamulla kuun pudonneen hiljaiselle hiekalle uneen

kuulin lyhdyn sammuneen

—————-

-erikeeper 19.5.2011 Runotorstaille haasteena seuraava Merja Otavan katkelma teoksesta Priska:

”Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen.”

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Yöllä

  1. Kuumeesta ja kuumehourailusta, meillä on just menossa jokin vatsatauti, silmätulehdus ja kurkkunuha-kierre. Yks kun paranee niin toisella alkaa. Mielenkiintoista kuulla lyhdyn sammuvan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s