jokin on pielessä kasvojen alueella
hierot silmiäsi luomet pöllyssä räpyttelet elämää
väännät suutasi kuin se siitä riippuisi ja menet toimiisi kasvot pielessä
ja sitten äkkiä huoneen ilma liikahtaa ja ristiin menneet kulmakarvasi ponnahtavat pinteestä
vapaudut kasvojen alueella
irtoat pielestä
—
Erikeeper 10.3.2011 Runotorstaille haastesana ”TUNNE”
Advertisements
Sulla on taito muuttaa sanat ajatuksiksi!
Tosiaan! 🙂 Tai ne ajatukset sanoiksi… Vakavasti ottaen, haluan kirjoittamisella ehkä eniten välittää ”näkyjä” ihmisten päihin, ajatuksiin.
Joskus sitä tosiaan on olevinaan niin kiire, ettei ehdi kissaa sanoa!
Niin, ja minkä vuoksi.. Kirjoittaessani tuota ei kyllä ollut kiire mielessä.
”räpyttelet elämää” Hyvä kuva. Muutenkin mukavan rento ote runossasi.
No kiitos, Raila.
pieli ja pielessä :). Minuun tässä runossa iski ”luomet pöllyssä räpyttelet elämää” – se on niin hieno lause.
suun pieli toisessa pielessä kiitän tuimasti!
jännä runo. ensin lukiessa tuli olo kuin olisi vinksallaan ja vääntyneenä eikä oikein sisäistä mitään tästä tekstistä, sitten piti ihan naaman kanssa käydä runo läpi. ja rentouduin lopussa. hauska. 🙂
olen samaa mieltä runon vinksaisuudesta. mutta mitä muuta voisi odottaa hieman vinossa kulkevalta sielulta ?
Minuunkin iski tuo ”luomet pöllyssä räpyttelet elämää”! Todella hyvä runo!
Kiitoksia Onnenpuu!