ahneus

ahnaasti imee musta maa valkoista lunta

vetää yllensä valkoisen vaipan varpujen suojaksi

peitoksi hillasoihin, valkein, väsynein käsin peittää palelevat puolukat

purojen nääntyneet uomat

kutoo kylmää loimeaan

lumisormi tuulihukka

 

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”ahneus

  1. Kaunis runo. Mietin että onko se tarkoituksellista että subjekti vaivihkaa, melkein huomaamatta vaihtuu keskellä runoa. Siis alussa ahne, musta maa on subjekti joka imee lunta. Sitten: ”valkein, väsynein käsin peittää…” ja ”lumisormi, tuulihukka”. Voiko mustalla maalla olla valkeat kädet ja lumisormet?

    • Kiitos Veera.. kirjoitin runon viimeistä säettä lukuunottamatta junassa viime viikolla. Palasin sen ääreen eilen ja nuo lumisormet sitten vain vetivät peiton päälle. Subjektin vaihtuminen on ihan vahinko. Voihan se ollan niin että mustan maan sormet jäävät keskeneräisen peiton peiton alta alttiiksi valkealle lumelle?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s