peilistä peiliin

 

hopeasta hopeaan sinä käteen tarttuva hetki

sinä kuljet kuin ammus peilistä peiliin

roiskut kuin hiki pitkin pintoja,

sinä olet pelkkä aivastus

välähtävä kieli ja valkoiset hampaat hopeasta hopeaan

et sinä muuta ole kuin häntäänsä syövä koira

kumipallo sinä olet

 

——————-

-erikeeper 25.3.10 Runotorstaille haasteena Caj Westerbergin seuraava runo ja sen herättämät tunnelmat:

muistot kaikuvat loputtomina kuin
                                               vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
                                                     itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
 

Caj Westerberg, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”peilistä peiliin

  1. Tykkäsin. Liike ja muutos on saatu jotenkin uskottavasti vangittua kahden peilin väliin tässä runossa.

    Runon otsikkona olisi aivan yhtä hyvin voinut olla ”Aika”. Se tuntuu jotenkin kuvaavan sekuntien välähtelyä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s