Mikään ei pysähdy

 

sydän lopettaa sykkimisen mutta kasvaa myöhemmin hongaksi joka

sekään ei koskaan pysähdy, lopettaa kasvamisen ehkä, kaatuu

mutta kasvaa myöhemmin korreksi virran varteen

virtakaan ei pysähdy, ei vaikka jäisi jääkauden alle

eikä jääkausikaan pysähdy, ei vaikka aurinko sammuisi

 

pysähtynyt ihminen seisoo keskellä tietä

sen sydän sykkii vaatteiden alla ja veri kiertää reittejään

ajatus voi lentää ja hiukset heilahtaa tuulessa

***

—-

-erikeeper 10.12.09 Runotorstaille haastesana ”pysähtynyt”

Mainokset

13 kommenttia artikkeliin ”Mikään ei pysähdy

    • Kiitti Pisara, musta tuntuu että pysähtyneellä ihmisellä ei ole erikeeperiä kengissä mutta runnojan pää on sitä alvariinsa täynnä..

      Kiitos Tirlittan, ja anteeksi pieni fontti…. sähläsin..

      Kiitos Helanes kommentista. Kävin sivistämässä itseäni Wikipediassa : Panta rhei kai ouden menei.
      ”Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.”

  1. hiaano! tuli vähän mieleen Erlend Loen ’Tosiasioita suomesta’-romaani, jossa päähenkilö lopettaa kaikki pitkänpitkät lauseensa puhumalla vedestä joka virtaa ja virtaa… Paitsi että kys. kirja on ärsyttävää pskaa ja runosi ei!

    • Nemo: Kiitos paljon. Erlend Loe teki suuren vaikutuksen sillä ensimmäisellä… oliko se Supernaivi? Se oli jotain kovin erilaista.. seuraavat eivät sitten enää kovasti vakuuttaneet ja viimeisimpiä en ole edes lukenut.

  2. Miellän jälkimmäisen osan teemaan liittyväksi, edellisen johonkin toiseen teemaan. Tästä tuli mieleen, että ehkä on niin, että ajatuksensa saa selville, kun liikkeestä äkkiä pysähtyy, mutta ajatukset jatkavat ”raskaampina” liikettään

    • Kiitti Pasanen! Jälkimmäinen osa tosiaan on aika irti ensimmäisestä tai päinvastoin. Ja kommentistasi nousi hieno mielikuva! Ajatus jatkaa matkaansa kun ihminen pysähtyy. Yksinkertaista ja totta.

  3. Mä innostuin siitä Loen ”mies pakenee sivilisaatiota metsään” -kirjasta, jonka nimeä en nyt muista, ettei olis ollut just tuo Supernaivi?

    Mutta niin, tästä runosta.. mulle kyllä tuli ensimmäisenä mieleen yksi aiempi runotorstain aihe, virta 🙂 Vaan sehän on ihan sama mihin teema ajatukset johtaa, hieno runo siitä tuli silti. Tokan vika rivi heilauttaa erityisesti.

  4. Runon ensimmäinen ja toinen osa kontrastoivat hyvin keskenään, ja taas kerran Pasanen tiivisti jutun niin tehokkaasti, että vähänpä tuohon on mitään lisättävää.

    ”Virtakaan ei pysähdy vaikka jäisi jääkauden alle.” Hiljattain olen lukenut jäätikkövirroista, siis veden lailla virtaavasta jäästä. Kulkee hitaasti mutta liikuttaa isojakin kiviä. Takaoveltani minuutin kävelymatkan päässä on sellainen seitsemisen metriä korkea ja kilometrien pituinen lohkareharjanne, joka on kuulemma tällaisen virran kasaama.

    Sisäsointu toimii hyvin runossasi. EI vAIkka AUrinko sAmmUIsi. SSekään ei koSkaan pySähdy. KoRReksi viRRan vaRteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s