Exit

 

minä avaan korvasi ja käyn siitä sisään

siitä korvanlehden juuresta huudan sinua,

sinua siellä pimeässä

 

minä olen sinun ihana äänesi, kuuletko?

 

kuuletko siellä pimeässä?

 

minä haron jänteilläni sinun pimeääsi, kuljen käytäväsi korvasta korvaan

korvasta nieluun ja nielusta nenään ja nenästä ulos ja takaisin sisään

kuiskaan silmiesi taakse

 

kuiskaan sinua, sinun ihana äänesi, kuiskaan mutta veresi huutaa valtimosta valtimoon

ja sinä siellä pimeässä jossain kuuntelet minua, sinun ihanaa ääntäsi

ja leikkaat kieltäsi irti

 

 

 

 

 

 

————–

-erikeeper 22.10.09 Runotorstain haastesana ”Tie ulos”

Vaikeaksi meni.

Tästä piti tulla vaikka mitä mutta siitä tulikin tuommoinen. Ei sellainen kuin piti. En tiennyt mitä piti.

Vaikea haaste leikkasi kielen irti?

Tuossa ylläolevassa runnossa on varmasti paljon vielä tekemistä. Se pitäisi ensinnäkin kirjoittaa uudestaan..

Halusin muuten  lopettaa runon sanaan EXIT mutta löin päätäni seinään.

Ja lyön vieläkin.

Mainokset

21 kommenttia artikkeliin ”Exit

  1. Kiva psykoosi. Vielä kivampi se olisi ilman väkivaltaa. Jospa olisit kiltti ja vaihtaisit ”ja leikkaat kieltäsi irti” vaikka ”ja näytät kieltäsi”:ksi?

  2. Äläpäs nyt päätä hakkaa seinään, siitä voi mennä vintti pimeäksi. Tuon jälkihuomautuksen voisi muuten sisällyttää itse runoon, saat sinne sen kaipaamasi Exitin + siitä tulee metarunoutta!

    • Pisara: Mielenkiintoista tuo metarunous… täytyypä tutustua aiheeseen tarkemmin..

      Pienikoila: Ei se oikeasti kieltä leikkaa, meni vain mykäksi.

      s: Siis psykoosikin voi olla hieno ja kutsuva?

      Susu: jonkunlainen sairas mieli näitä juttuja kirjoittaa 🙂 ei kukaan selväjärkinen tämmöstä huttua tarjoile.. Vähintäänkin olen vinksahtanut jonnekin sanojen ja numeroiden väliseen maailmaan.. Mutta kielen katkaisemisesta vielä… ei se oikeasti kieltä katkaise.. kunhan hiljeni mykäksi..

  3. Tämä kyseinen runoilija tässä on parhaimmillaan silloin, kun on kirjoittanut sellaista mitä ei itsekään ymmärrä eli suhtautuu näiden runojen kautta elämään nin kuin siihen järkevä suhtautuu: eihän näissä asioissa aina niin kauheasti järkeä ole. On jännittäviä matkoja.

    Vinksahtelua!

  4. Tammikuukin sen sanoi! Silloin kun erikeeper on parhaimmillaan, niin se ei varmasti ymmärrä mistä on kysymys! Olen joillakin sanoilla sanonut sen jossain jo vuosi sitten ja hyvä kun joku muukin on huomannut sen.

  5. Joo, se kävelee unissakävelijän varmuudella katonharjalla kuten vain runoilijat pystyvät tekemään! Meikäläisen on turha huutaa ja neuvoa, mihin jakansa asettaa, säikähtää pian ja sitten se myrkyn lykkäs!

  6. Voimakkaita kuvia. Runon saattoi ”nähdä”. Silloin ei ole niin väliä, ymmärtääkö sen vai ei.
    Hoksasin vasta kommenttien jälkeen että tässä voi olla jotain psykoottistakin. Itse koin tuon ”sinun” ja ”ihanan äänen” yhteyden kylläkin haasteellisena mutta kuitenkin positiivisena. Ehkä olen itse niin psykoottinen että pidän tuollaista normaalina.
    Sitä en ymmärrä, miksi tässä tarvitaan exit-sanaa. Ihan turha.
    Ja eläkeläisen kommentti meni nappiin. Herra Hakkarainenhan se siellä lykkää runoa katonharjalta!

    • Mudzahir: Mulla oli tuossa mielessä seikkailu jonkun pään sisään. Halusin runon päättyvän sanaan EXIT niin ettei ulospääsyä kuitenkaan olisi tai että ovi olisi ainakin visusti suljettu. En osannut kirjoittaa sitä niinkuin olisin halunnut. Jotenkin tuo kielen irti leikkaaminen, mykäksi meneminen kuitenkin kertoo että pois ei pääse.

      Hymyilevä eläkeläinen ja P.T: Niinpä.. Voin ihan rehellisesti tunnustaa etten useinkaan ymmärrä yhtään mitään kirjoittamistani runoista… pieniä osia ja kuvia ehkä. Yksittäisiä sanoja 🙂 Kiitos hienosta kommentista. Mutta jos lukijan ei tarvitse ymmärtää niin eihän kirjoittajankaan tarvitse? Eihän? Kirjoittaja voi vain vetäytyä hiljaiseksi ja vaikuttaa viisaalta tai ainakin arvoitukselliselta.

      P.T: Jep..

  7. Kunhan tässä vain kiusasin runoilijaa, koska hänestä pidän. Tottakai jokainen lukija ymmärtää ainakin hiukan, eihän hän muuten lukisi runoa. Mielestäni runoilija ikään kuin heittää runon lentoon ja joku saa sen kiinni, jonkun kädellä se vähän aikaa istuu ja joku näkee se lentävän ainakin ohi. Runoilija kuuluu tosiaan vetäytyä hiljaiseksi, (ehkä hiemäan hymyillä) ja vaikuttaa viisaalta ja arvoitukselliselta.

  8. Hemmetti, Oh Show ja Kahil77:

    Hurjia ovat viimeiset rivit kyllä. Hassua sinänsä kun mun piti alunperin kirjoittaa tuosta aiheesta hauskasti. Niin että tyyppi lyö suunnilleen päänsä siihen EXIT-kylttiin mutta… ei siinä sitten niin käynytkään.

    Tästä(kin) syystä kirjoittaminen on niin lystiä!

  9. Minä olin aivan vaikuttunut ja ihastunut säkeeseen ”minä olen sinun ihana äänesi, kuuletko?” saakka.
    Siis se oli minun lukemani runon hieno viimeinen säe.

    Sitten meni överiksi, toisaalta runoissa saa mennä, mutta silti sanon että meni. Mutta tuo alku on siis todella hyvä!!! Jos on neljä upeaa säettä, niin kyllä se riittää runoksi.
    Voisi kyllä olla vielä yksi hieno säkeesi lopussa: Kuiskaan silmiesi taakse: exit.
    Eikö siinä olisi loppu noiden edellämainitsemieni neljän säkeen lisäksi ja saisit tärkeän sanasi 🙂

  10. Luulen, että tuo, jonka korva aukaistiin, vaipui enemmän tuhoon kuin kuultavaksi. Itse tulla ulos pimeästä, kuulla ulkomaailmasta kutsu, joka houkuttaa enemmän kuin päänsisäinen möyke. Itse sinne runnoit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s