Kostajan pihalla

 

 

haavat huutavat, humisevat

veret kuin kosket, puut

 

huohotan kivisellä pihalla

 

laahaan rankoja pitkin pihaa

lehtien ruotoja

jäykkiä polvia, luita

raahaan

 

vihaan

kivisellä pihalla

 

 

 

 

 

 

 

 

—————

-erikeeper, 1.10.09 Runotorstaille, haastesana ”kosto”.

 

Ja tein heti yhden muutoksen tuohon viimeiseen säkeeseen.

Alkuperäinenhän oli:

”kivisellä pihalla

vihaan”

 

Nyt:

”vihaan

kivisellä pihalla”

Mainokset

21 kommenttia artikkeliin ”Kostajan pihalla

  1. Parempi vihata puunkäkkaröitä kuin ihmisiä. Vaikka eläviä nuo puutkin ovat, sinä runoilijankutale. Hiki siinä tulee tottumattomalle runoiljalle puita vihatessa – hyvä että ei ihmisiä…

    Jotenkin olet niin hellyttävä siinä lyödessäsi kirveellä kuusen polvilumpiota mäsäksi.

  2. (Anteeksi, taisin vähän juuttua. Jos ”pitkin pihaa” täytyy olla jossain niin entä jos se olis huohotan -sanan jälkeen: huohotan pitkin kivistä pihaa?)

  3. Lukit:

    Tai ”raahaan pitkin pihaa”…?

    Olet kyllä oikeassa ettei tuota ”pitkin pihaa” välttämättä tarvita. Toimii ilmankin.

    Susu:

    Niinpä. Mutta jännästi ihmiset ymmärtävät runon kertojan hakkaavan pihalla puita säpäleiksi.. vihaavan niitä. Jotain muuta se raahaa perässään, koston ajatusta, ehkä?

    Tammikuu:

    Juu. Ei hmisiä. Eikä myöskään muuten puita. Runoilija tuossa yrittää kertoa jotain muuta. Ei ole puunvihaaja vaan raahaa perässään jotain muita rankoja, luita..

    Aino:

    Viha puhuttelee aina..

    Oh-Show jne:

    En vihaa. Rakastan vaan.

    Miira ja Kahil: Kiitoksia!

    Ilona: Kiitän!

  4. MUTTA (jättääkseni hetkeksi kaikkein pienimpien pilkkujen viilaamisen): Lukuunottamatta noita kevyitä lehtien ruotoja tuo voisi olla yksi minun vihoistani ja kostonhimoistani. Ihana.

  5. Vihassa on niin v…sti (siis valtavasti tietenkin) voimaa ja se on pakko purkaa johonkin, rankasavottaan tai vaikka oman rangan ja ruotojen raahaamiseen pitkin pihaa… tällainen mielikuva mulle tuosta tuli. ”Huohotan kivisellä pihalla” just kertoo miten koville ottaa, älä ainakaan sitä jätä pois 🙂 Mä ehkä äänestäisin sen alkuperäisen lopetuksen puolesta, mut se on siinä ja siinä – kumpikin toimii.

  6. Minä tykkäsin. Väkevää vihaa, kosto on parrei purkaa raakaan työhön, siinä ei tee haitta kenellekään ellei sitten itselleen kipeitä lihaksia. En ottais mitään pois enkä lisäisi, hyvä näin.

  7. Kurkistus kostajan mieleen toimii ja hyytää. Usein unohdamme, että runominä ei välttämättä ole runoilijaminä 😉 Väliäkö sillä, onko runo totta,kunhan on hyvä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s