poltan runoja
huutoja hiileksi
poltan
maalaan savulla saatana
runoja poltan
—–
-erikeeper 10.9.09 Runotorstaille, haasteena 10 sanaa
Runoni ovat alkaneet kiroilla!
Antaa soida!
Ovat olleet liian pitkään niityllä, kukilla mettä mättämässä?
Advertisements
Runoilemisen tuska vaatii voimasanoja!
Kävin katselemassa myös aiempia kiroilujasi. Että tuntuva ja raivoisa kiroilu voikin olla herkkää ja kaunista. Lisää!
Puhalla vaan lisää, kyl se sit leimahtaa roihuamaan 🙂
Tykkäsin…oleppa hyvä, täs yks kukka 🙂
Olipa raikasta! Kovasti paljon tulee runoista lässytyksiä.
”Kun rumasana sanotaan niinkuin se on ”(Simo). Ei turhanpäiten jokapaikkaan tuupattuna, mutta paikallaan voimasana on paikallaan.
RRRaivoisa RRRuno! Mukava lukea toisenlaista tyyliä.
johan tässä savunarat silmät vuotavat – mutta tulta maailma tarvitseekin, ja runo pyrotekniikkaa.
Palavien runojen savusta tulee muuten varmasti tosi voimakas maalaus!
Savumaalaus on tämän päivän suosituimpia tekniikoita.
Entäpä jos muutat huutoja sanan muotoon huutoni: kuinka sitten tunnelma muuttuu?
Kiitos kaikille kommentoijille!
Railaterttu: Kokeilin ehdottamaasi ja hyvin pyyhki niinkin. Tunnelma tosiaan aavistuksen muuttuu, en osaa oikein sanoa vielä miten. Täytyy maistella lisää 🙂
Oh Show: Oikein todella? En ole tiennytkään, sattuman satoa tuo runossa oleva savumaalaus.
Careliana: Kyllä käry on tosiaan melkoinen.. maalausta ei edes näy.
Vera Mumia: Mulla on tosiaan runot alkaneet omituisesti palaa. Joku pyromaani täällä pyörii.
Sini: KKKiitos!
Susu: Kyllä. Vaikka ei tässä nyt niin tuskia ollutkaan.. Joskus vaan on tarvetta päräyttää perkuleita.
Eräs rouva: Kiitos, kiitos. Lisää kerpeleitä?
John: Kiitoksia. Mukavaa kun pidit.
Utukka: Jep. Välillä itseäkin riepoo omat ja muidenkin lässytykset.
Niin sitä pitää, päästää ulos savuna ilmaan ja tuhkaksi nuotioon.
Runot jäävät.
Poltan runoa, huutoni hiileksi poltan.
Noin se toimisi myös, vai mitä Railaterttu?
Kiitoksia kommentista Arleena! Mutta jäävätkö ne runot? Kun kerran niitä poltan? Savulla maalaan, mutta mitä? Uusia runoja?
Sattuvasti sanailtu kirosanoineen kaikkineen, kovasti tykkäsin. On muuten kiroilu hyvä kipulääkekin ihan NeuroReport -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan…
Tämä riivatun kone poltti yhden kommenttinikin. Toistan sen piruuttani:
Tuhma poika, mutta söpö, rakastettava!
Siinäs sait, runoilija!
Joo-oo, nyt on napakampi. Jää huudot siihen.
Olen yrittänyt vaieta tästä, mutta nyt tää tulee väkisin kuin luonnonvoima: jos joskus radiossa tai jossain tulee Lauantain toivotut runot, niin minä toivon sinne (siis usseempiännäistä) Runnomaani-nimistä rai-kastetta tai jotain. Runnomaani kuulostaa niin reippaalta, painavalta ja rankalta. Ainakin mun korvassa. Runomaani ei.
Anteeksi: Runnomaani oli hyvin lähellä päätyä Runomaanin nimeksi. Runomaani voitti oltuaan niin lähellä pyromaania.
Voi harmi. Tykkään runsaasta konsonantistosta. Pyromaanikin sais olla pyrromaani.
Tää on loistava. Tuskainen ja kirosanakin kuin helmi. Hienosti välittyy tunteet joita runoilija voi joskus kokea.
Karhea, komea runo.
Kyllähän voimasanat runoon sopivat sopivassa yhteydessä. Tässä sopivat. Hiileksi poltettava huuto on hyvä kuva.
Voimakasta runoilemisen tuskaa, kui huuto!
Runoistasi on tullut niin upeita, että taas aivan jähmetyin taidostasi ja voimasta runossasi. Hieno!
Kiitos paljon Uuna, Ilona, Demetrius, Tuima ja aimarii.
Mukavaa kun piditte ja kävitte taas kommentoimassa.