Venäjän karhu

Karvainen mies istui Pietarin keskusrautatieaseman lattialla. Miehen ympärillä oli maahan sulanut peitto ja peiton alla koko omaisuutensa.

Mies oli epäsiisti ja risupartainen. Pesemättömästä karvasta ja mustuneesta ihosta nousi makea ja pistävä lemu.

Ihmiset kulkivat hänen ohitseen rikkaina ja hyväntuoksuisina kiirehtien askeleitaan miehen kohdalla.

Anatol kulki miehen luokse ja istuutui hänen viereensä.

Anatol kaivoi taskustaan vodkapullon ja nosti sen karvaisen miehen mustille huulille.

Sitten Anatol alkoi laulaa.

Ja voi miten Anatol lauloi!

Hänen tumma ja voimakas äänensä kaikui asemalla ja ihmiset alkoivat kerääntyä heidän ympärilleen.

Ja sitten ihmiset heidän ympärillään alkoivat laulaa ja pian koko Pietari lauloi heidän kanssaan.

Ja voi miten Pietari lauloi!

 

 

 

 venäjän karhu

———————

-erikeeper 31.8.09 Tarinamaanantaille jonka kuvahaaste tuossa ylhäällä.

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Venäjän karhu

  1. Huisi, kylmät väreet meni pitkin selkää… Tarinassa vahva vanhojen venäläisten klassikoiden henki ja tunnelma! ”Maahan sulanut peitto….” 🙂
    Mitä arvelet, voisiko nyky-Venäjällä karvainen mies istua Pietarin aseman lattialla?

  2. Venäjän karhu oli kutistunut kerjäläiseksi, jota kauhisteltiin ja hyljeksittiin. Aivankuin tänä päivänäkin kerjäläisten kohdalla tehdään.
    Laulu kirvoitti mielet.

  3. Kiitoksia kommenteista!

    Crane: Minä en tunne Venäjää enkä venäläisiä mutta jollain tavalla on sellainen tunne, että Venäjällä voi tapahtua ihan mitä vaan. Kyllä yksi karvainen mies ainakin sinne mahtuu. Pietarin asemalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s