Liinan alla

 

suurten sateiden jälkeen, kun maa oli pyyhkäisty pois maan päältä

syntyi lapsi pienelle saarekkeelle,

äiti peitti lapsen saarekkeelta löytyneellä liinalla ja syötti rintansa maidolla

lapsi oppi pian saarekkeen tavat ja kylmän tuulen puhaltaessa lapsi piiloutui liinansa alle

kun aurinko paistoi, porotti kirkkaalta taivaalta, piiloutui lapsi liinansa alle

kun meri velloi ja nousi saarekkeelle lisää tilaa vallaten, nousi lapsi korkeammalle liinansa alle

kun äidin kulku saarekkeella kävi vaikeaksi, kun äiti kuoli

piiloutui lapsi liinansa alle

 

 

 

 

———————-

-erikeeper 27.8.09 Runotorstain haaste oli alla oleva kuva jonka on mariar http://mankeli.wordpress.com/ napannut.

 

Mainokset

18 kommenttia artikkeliin ”Liinan alla

    • Kiitos kommenteista kaikille. Jännä miten monella tuo Runotorstain haaste nosti kuoleman esiin. Siellä se oli, liinan alla kun mitään muuta ei ollut ? En tiedä.

  1. Mielenkiintoinen, vangitseva hieno runo. Toisto tuo runoon hienon myyttisen tunnun, kuten tuolla aijemmin on jo kommentoitu. Pidän kovasti. Joskus tekisi mieli paeta liinan alle, mutta olen jo mummi, joka on seuraavana vuorossa…

  2. Tiedätkö, Erikeeper. Ennen kuin olin päässyt runosi loppuun, siihen missä näkyy haastekuva, luin runoa vain omalla tavallani. Luin liinalapsesta, jota äiti kantoi kantoliinassaan – kohdun jatkeessa – pienen pienenä ja siitä vielä pidempään, kävelevänä ja puhuvanakin. Luin siitä, kuinka äiti kantoi lasta vielä suurenakin, aikuisenakin, niin kuin äidit kantavat lapsia sydämessään. Niin minä sen luin.

    (Ja kiitos vierailusta 🙂 )

  3. Jokainen tulkitsee runoa oman kokemusmaailmansa kautta ja avulla. Tässä eräitä tulkintojani:

    Runo kertoo ehkä jotakin omasta tunnemaailmastasi, turvallisuudentunteestasi tai sen puutteesta. Se voi kertoa omasta äitisuhteestasi tai tapahtumista joita olet läheltä seurannut. Olet käyttänyt etäännyttämistekniikkaa ja muuntanut nämä kokemukset muinaisen kertomuksen muotoon.

    Suuret sateet, vedenpaisumus, mennyt ja nykyisyys, alku ja loppu syntymä ja kuolema ovat ikuisia teemoja jotka tulevat esille runossasi.
    Jos koetaan että jokainen ihminen on oma saarekkeensa ja ympäristö määrää ne rajat joissa hän voi toimia, löydetään yksi lähestymistapa lisää.
    Jos lähestytään runoa lapsen näkökulmasta, voidaan miettiä onko muuta vaihtoehtoa kuin piiloutua kriisitilanteessa pahalta maailmalta. Maailmassa on paljon lapsia joilta puuttuu alkeellinenkin perusturvallisuus. Runo voi olla myös muistutus. Nykyisessä maailmassamme jokaisen on tultava toimeen omillaan, lapsenkin.

    Toimimmeko kuin lapsi joka lamaantuu toimintakyvyttömäksi mannerjäätiköitten sulaessa? Tämänkin ilmastonmuutokseen liittyvän näkökulman löydän runostasi.

    Henkinen ulottuvuus: Runo herättää kysymyksen, onko ihminen ympäristönsä tuote ja uhri vai jotakin muuta. Mikä on ihmisen suhde kokonaisuuteen?

    En tiedä oliko tarkoituksesi jättää runo luonnosmaiseksi. Eräät kohdat herättävät ärtymystä hiomattomuudellaan. Ehkä niin on tarkoitus. Olen vähän perfektionisti. Kaiken kaikkiaan runo ei jätä rauhaan. Se herättää ajatuksia ja aukeaa moneen suuntaan.
    Kiitos!

    • Kiitos paljon Maailmankaikkeuden pikku apulainen! Hieno analyysi joka antoi mietittävää minullekin. Kirjoitan yleensä melko rennosti ja liikoja miettimättä. Siksi mun kirjoitukset saattavat olla kuin vetta joka valuu kurkusta alas. Sinun kirjoituksesi ovat niitä pähkinöitä joita ei saa puremallakaan rikki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s