katkelmia kesäyöstä

Valo grillissä

aurinko putosi jo

 

lehmät kalisevat vastarannalla, kaukana soi

joku ihmiskiljahdus suussa kuikkaa ja heinäsorsaa

 

vedessä onnahti särkynyt kala

ja kaislat kiljaa

 

nainen nousee uimaportaita, kylmästä kastunut

ja järvi putoaa sen päältä kuin putous ja

pisaroi,

 

elo kuutamoi

 

sauna saatana savuttaa ja lamppujen releet soi

on kesäyö ja onni olueni

voi myrskylyhty ja hyttysparvi

voi palanut makkara ja sammunut sauna

 

oi stoi!

stoi!

 

aamunkoi…

 

 

 

 

 

 

—————-

-erikeeper, aamuyöstä 8.8.09

Mainokset

23 kommenttia artikkeliin ”katkelmia kesäyöstä

  1. Raikasta kieltä. Pidin oikein paljon runostasi, mutta ”onni olueni” särähti. Kuuluuhan se suomaisaiseen kesään, mutta alkoholi tuo paljon negatiivisia assosiaatioita mieleen, eikä runosi henki ole sellainen.

  2. Onnistunut runo, toimiva yhdistelmä runollisuutta ja raadollisuutta, loppusointua ja proosanpätkää.

    Jos tykkää ettei olut tuo onnea niin voihan sitä ajatella, että se kuuluu tässä runossa samaan onnen sarjaan kuin savuttava sauna ja palanut makkara.

  3. Hieno alkuosa tässä.

    Minä katkaisisin runosi kohtaan: ”ja järvi putoaa sen päältä/ja pisaroi”, koska selvästi aloitat toisen tyylilajin ja toisen kertomuksen sen jälkeen. Tuota ”kakkososaa” kun teet tarkemmaksi siten, että se kommunikoi jotenkin ekan osan kanssa, niin sitten sinulla on Kesäyö I ja II.

  4. Anteeksi Hirlii, mutta tuossa runossa tekee erityisen vaikutuksen juuri tuo tauko ja tyylilajin muutos sen jälkeen: runoilija ikään kuin tulee järkiinsä, ravistaa liian makeaksi menneen tunnelman yltään, rupeaa suomaliseksi kesäyön kiroilevaksi keskikaljaritariksi, stoi… ja aamunkoi.

  5. Hihah! Hauska. Tuota rataa kun päivänsä viettää ni on hyvinnii ansainnut lomaltapaluurahansa ja pääsee takasin töihin ja sinne riihimäki-helsinki junnaan istumaan 🙂

    • Kiitos kaikille kommenteista!!

      Teitä on nyt poikkeuksellisen paljon joten en jokaista erikseen ryhdy kommentoimaan.

      Hirlii:
      Varmasti on niin, että tuosta yhdestä saisi kaksi. Saisi kolmannenkin.
      Tuo tyylinmuutos kesken kaiken tapahtui kuitenkin niin itsestään ja yllättävästi etten hennonnut pilkkoa vaan annoin olla.
      Ja kuten kommenteista nyt näkee niin jotkut pitävät, jotkut eivät.
      Itse en ole vielä varma.. katkelmia ovat..

      Hymyilevä eläkeläinen:

      Keskikaljaritari! Siinä olisi tarinalle aihetta.. kiitos vinkistä.

      p.t:

      Kyllä p.t on oikeassa noiden kirosanojen suhteen. Jostain syystä olen niitä viime aikoina viljellyt. Sekä kirjallisesti mutta erityisesti suullisesti..

      Hyvä silti, että totuttelu siihen S:llä alkavaan isoon pahaan auttoi. Siedätyshoitoa parhaimmillaan!

      jenni:

      Putoaa se vesi naisen päältä ilman putoustakin… ehkä sitä turhaan alleviivaan. Katsonpa kohta miltä se maistuu ilman sitä putousta..

      Mudzahir:

      Jep. Voi sen niinkin ajatella..

  6. Siis sen saunan jälkeisen. Mutta ehkä se ei häiritse ketään muita kuin minua.

    (En tiedä onko erikeeper viime aikoina yltynyt kiroilemaan vai olenko minä vain jotenkin herkistynyt niille sanoille, erityisesti tuolle s-alkuiselle. Jospa hokisin sitä niin kauan että tottuisin siihen?)

  7. Yritin mutta en pystynyt hokemaan. MUTTA totuttelin siihen muuten ja aloin uskoa että se kuuluu tuohon runoon. Ja nyt se kuuluu.

  8. Naisen päältä putoava järvi on upea kielikuva, joka ei sinänsä enää ehkä kaipaa tuota putous-sanaa.

    Vastarannalla kalisevat lehmät on myös vahva, tietää heti, mitä tarkoittaa, vaikka ilmaisetkin sen noin tuoreesti.

    Myös riimittely on hauskaa, tuo lisää runoon, oivallusta, leikkiä ja sidoksisuutta.

  9. Olipa se ihana, valoisa kesäyö ja niin kepeä. Nosti hymyn huulille, kiitos kun kommentoit mun sanojani peräkkäin, jotta tulin taatusti tänne!

  10. Ehdottomasti s-sana kuuluu siihen saunan perään. Koko edellämainittu tyylilajin muutos kesken runon rakentuu tämän sanan varaan.

    Kirosanat ovat kummallisia : toisaalta kaamean proosallisia, toisaalta niissä on valtavaa runollista voimaa. S-sana on siitä erikoinen, että se on sataprosenttinen lainasana (hebrean satana = vastustaja) mutta se on istunut täysin saumattomasti suomen kieleen. Sanassa on maagista voimaa kaikilla kielillä – kuuntele vaikka kun rannikkoruotsalainen sanoo ”satans jävla skithuvvu (paskapää)”. Tai Koraanissa paholaisen yleisin nimitys on al-shaitan al-radzim ”kivitetty Saatana”.

  11. Tykkään järvinaisesta ja siitä kun sauna saatana savuttaa. Joskus kirosanat vaan toimii. ”Onni olueni” alkoi särähtää korvaan vasta kun siitä kommenteissa mainittiin. Jostain syystä en lämmennyt lopun aamunkoille. Mutta virkistävä runo! Miellyttävä lukea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s