HELMION
sinä, sinä loistat
siinä,
siinä,
missä joki tekee mutkan
sinä, siinä lumella, pellolla,
kuljet metsänlaitaa,
taivaanrantaa, sinä vanhaa varista
sulassa tukkasotkaa
——————————–
-erikeeper Runotorstaille 12.2.09 Haastesana ”Helmikuu on helmi”.
Advertisements
Hienon tunnalman loihdit runoosi.
Ja erilaisille tulkinnollekin jää tilaa.
Kiitos leonoora! Voihan tuota sulassa tukkasotkaa mietiskellä ainakin..
Voisi olla laulu, melkein kuulen sävelen…Kaunis!
Kiitos Crane! Enpä tullut yhtään ajatelleeksi että tuo voisi sävelenä soida. Kirjoitin kerran aavistuksen kateellisena runnonpätkän joka meni suunnilleen näin:
”soisipa sävelet, melodiat päässä
istuisin puussa
oisin höyhentä,
untuvaa”
En ole siis pätkääkään musikaalinen mutta haluaisin olla.
Tukkasotkaa? Muuten kuulas teksti.
Niin… siis tukkasotka on käsittääkseni jonkunlainen sorsa.. joka tuossa minun mielikuvassani uiskentelee sulassa.. siis vedessä.. ääh.. mitä näitä selittelemään.
Kiva kun kävit Hihat!
Ihanasti kuljetit helmeä. Kaunis runo
Kiitos paljon Arleena. Elämä on täynnä helmiä, niitä ei vaan aina kykene näkemään. Mutta siellä ne ovat.
Iloista Ystävänpäivää!!!!
Sinä! Sinä!
Siinä!
Kaunista. Riittävää.
Kiitos, susu! Sinässä on kaikki!
Laulun tuntu tulee.
(sotka = telkkä, tukkasotka on myös vesilintu,
sukeltaja.
Hieno, kaunis HELMION! Minulle Helmion on nainen, hieno sointuva nimi, paino loppua kohti. En oikein tiedä, mitä kieltä, mutta kauniisti sointuu.
Niin kuin runosikin hänelle, kauniisti hän kulkee, kiertää kanssasi lumisilla peltoteillä, metsänrantaa. Ja sinä, sorry vaan, sinä olet se vanha varis 🙂
Itsehän kirjoitit, mutta ei hätää, hän pitää sinusta. Sen vaistoaa selvästi, hän nauttii kun ihailet ja katselet.
Niin hieno, kaunis ja valmis.
Kiitos paljon, Lukituuli!
Helmikuun helmi on Helmion. Siinä on kaikki. Ja sen sinän puolesta liikuttuu ja pakahtuu.
Kiitos EE!