Pakinaperjantain 99. haaste

ERIKOISUUDENTAVOITTELU

 

Tavallinen, halju ja harmaa mies kulkee harmasta maisemaa. 

Hän on Kukatahansa Mistätahansa ja menee Minnevaan.

Hän työskentelee Missätahansa.

Varmasti olette hänet nähneet mutta ette ole vain tajunneet.

Nykymaailmassa täytyy erottua ansaitakseen jotakin. Täytyy olla edukseen ja erilainen. Täytyy tehdä asiat eri tavalla kuin muut. Täytyy pukeutua eri tavalla kuin muut. Täytyy erikoistua johonkin mitä muut eivät osaa tehdä. Sillä tavalla pääsee esimerkiksi Julkisuuteen joka on nykyisin erittäin suosittu paikka. On jopa Julkkisten ammattikunta joka on noussut arvoasteikossa ohi lentoemännän ja aivokirurgin. Julkisuudessa voi sitten tapailla kolleegojaan ja viettää kohottavaa elämää. Mutta Julkisuuteen ei ole kuin yksi tie, eikä sinne pääse bussilla tai edes yksityislentokoneella. Täytyy erikoistua. Täytyy olla erilainen ja erottua. Kun sitten on ollut erilainen, erottunut ja erikoistunut jonkun aikaa,  Julkisuudesta laskeutuu iso käsi joka ohjaa kokelaan oikealle tielle.

Mutta entä tuo alun tavallinen, halju ja harmaa mies. Mies jota kukaan ei huomaa.

Ehkä hänkin on yksi heistä. Hän vain luulottelee ja huiputtaa meitä.

Että minäpäs osaan olla näin erikoinen ettei kukaan edes huomaa.

Mainokset

11 kommenttia artikkeliin ”Pakinaperjantain 99. haaste

  1. Niin se on ja sieltä julkisuudesta voi tulla romahtaen alas ja jäädä sen jälkeen täysin unohdetuksi. Sitä paitsi ei se julkisuus aina niin auvoista ole. Myös virheet huomataan helpommin, kun on julkisuuden valokeilassa.
    Kiva pakina, tavallaan erikoisuuden tavoittelua tuokin. Ja se henkilö voi tosiaan naureskella muiden selän takana.

  2. Kiitos kaunis kaikille kommenteista! Ja Isopeikolle vielä, että varmasti olemme kaikki erilaisia, yksilöitä. Mutta enemmistö meistä ei sellaista erikseen ja erityisesti tavoittele..

  3. Olen samanlainen, mutta nainen ja enimmäkseen mustissa. Silti mulla on mies ja kavereita. Ei tarvi aina ollakaan erikoinen, riittää onneksi, että on oma itsensä!

  4. Hansu: Takuulla! Se riittää että on oma itsensä. Tai se on ehkä kaikkein tärkeintä jos vaikeintakin. Helpompaa on mennä massan mukana.
    Susupetal: Tuota yritin tuossa rääpäisyssäni ilmaista.

    Sitten voisimme tietenkin pohtia onko erikoisuudentavoittelu :
    a)mukavaa
    b)tarpeellista
    c)jotain muuta?

    Niinkuin siinä alkuperäisessä haasteessa muistaakseni vähän houkuteltiinkin tekemään.

  5. Kun erikoisuudentavoittelu on tietoista pyrkyryyttä, se on epäaitoa erikoisuutta. Siitä voi tehdä roolin tai kokopäiväammatin, eikä se silti ole ihmistä itseään, vaan päälleliimattua.

    Miten erikoisuudentavoittelu voisi olla a) mukavaa, b) tarpeellista? Jos se ei tule luonnostaan, se erikoisuus, parempi olla ilman 🙂
    Hyvä juttu!!

  6. Kävin päivällä jo lukemassa (tai yrittämässä, mutta tekstisi on niin pientä) nyt muistin, että onhan koneessani zoomausmahdollisuus. Nyt näkyy tämä hieno pohdintasi.
    Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän haluaa olla se, joka menee minne tahansa, niin ettei kukaan huomioi. Nuorena oli kova halu erottua, mutta enää sillä ei ole merkitystä.
    Tekstistäsi tulisi kommenttia vaikka kuinka pitkästi, mutta onneksi toiset ovat jo paljon kirjoittaneet.
    Hyvä kirjoitus.

  7. Joo. Voisihan sitä kyllä kuvitella että erikoisuudentavoittelu on erityisen hauskaa ja mukavaakin jos sen tekee oikein tarkoituksella. Että päämääränä on olla erilainen. Pakkohan siitä on sitten nauttia.

    Kiitos paljon kommenteista taas!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s