Pakinaperjantain 98. haaste; kumiharjalepakko

 

 

 

 

 

Oskari laski kätensä sormet ja huusi viisi.

 

Niitä on vähemmän kuin viimeksi. Oskari ajatteli.

 

Yksi on päässyt karkuun tai pudonnut jonnekin.

 

Oskari lennähti ruohikolle polvilleen ja kömpi pimeään niitä etsimään. Taputteli käsillään kuumaa maata ja haroi ruohoa sormillaan. Niistä on pidettävä paremmin huolta. Ne eivät saa päästä karkuun enää koskaan. Oskari ryömi eteenpäin, syvemmälle pimeään. Karhea ruohikko raapi Oskarin käsivarsia ja paljaita polvia. Kun Oskari pääsi perimmäiseen nurkkaan hän kääntyi ja kiihdytti tahtiaan, nosti polviaan ja siirsi käsiään kiivaammin toiseen suuntaan. Kädet liikkuivat edestakaisin Oskarin edellä kuin tuntosarvet. Hengitys kiihtyi ja silmiin nousi pölyä ja pieniä ruohonpaloja.

 

Itku oli Oskarin kurkussa.

 

Kumiharjalepakko lojui maassa Oskarin edessä.

 

Oskari otti sen lerppuvista siivistä kiinni ja vei sen aitaukseen jonka oli rakentanut vanhoista puista pudonneista oksista ja risuista.

 

Joku oli avannut aitauksen portin.

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Pakinaperjantain 98. haaste; kumiharjalepakko

  1. Kiitos kaunis kaikille kommenteille ja kommentoineille. Olen tässä nyt muutamaan kertaan miettinyt, että mitähän ne kumiharjalepakot tosiaan syövät. Oskari varmasti tietää. Kysyn häneltä joskus jos satun vielä häneen törmäämään. Jotenkin on luottamus, että Oskari pitää niistä hyvää huolta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s