Ihanat irlantilaiset naiset ihanalla aksentillaan. Hurmaavat runoilijaa pelkillä äänillään. Puhuisivat enemmän. Tulisivat lähemmäksi. Puhuisivat kovempaa edes, ihanat naiset. Irlanti soi tässä vaunussa niin että nummet raikaa, laulu. Naiset puhuvat apilankukka huulillaan, pehmeä Guinness. Minä juovun heistä, heidän soreista äänistään ja kasvot alkavat punott […]
Joku on nostanut sohvan radanvarren ja metsän väliin. Joku tulee siihen päivittäin istumaan, primetime-aikaan ja päivittelee nykymenoa. Ei laula talitintit niinkuin ennen, ei. Kuuntele nyt tuotakin tittyytä! Joku sanoo vierustoverilleen. Onneton suoritus kertakaikkiaan. Mikä kiire näillä nykyajan talitinteillä on kun lauluistakin jätetään tavuja laulamatta! […]
helmikuu 2, 2009 kello 11:49 iltapäivällä
Hienon hieno, kaunis, kevyt, jokin alakulon häivähdys.
Voi pentu olet tehnyt kaunista jälkeä.
helmikuu 4, 2009 kello 2:44 iltapäivällä
Kiitos sisko! .-)
helmikuu 9, 2009 kello 10:55 iltapäivällä
En muistanutkaan kommentoineeni tätä kaunista. Kiitos pentu itsellesi!:)
maaliskuu 20, 2009 kello 10:53 AM
Elämässä tapahtuu monta asiaa juuri niin kuin runossasi; sattumalta tulin blogiisi ja luin runosi, ihastuin ja hyvä mieli kestää ainakin hetkisen.
maaliskuu 20, 2009 kello 11:56 iltapäivällä
Kiitos paljon, tammikuu 44! Hienoa että löysit tänne, satunnainen matkailija. Tule toistekin.