koko yön minä katsoin runoa

tutkin sitä, ja opiskelin

kääntelin sitä silmieni edessä

koetin sitä jollain näkymättömällä

painoin sitä varovasti, ja se ponkaisi

kuin kumipallo, vierähti pois

 

koko yön minä katsoin sitä runoa

ujoa poikaa, tai tyttöä                    (runot eivät ole miehiä eikä naisia)

sen kirkkaita silmiä

ei viattomia                                   (eivätkä lapset ole viattomia)

vaan hyväuskoisia

kirjan kerrallaan

syntyviä sanoja

 

liikutin mieltäni runoa päin

hiivin kuin käärme ja

pistin! pistin!

 

valutin sen ruumiseen

myrkkyni, valveen valon