luulin lampun kaatuneen kuumasta jalasta
kuumeesta hionneen järven syntyneen
kuulin aamulla kuun pudonneen hiljaiselle hiekalle uneen
kuulin lyhdyn sammuneen
—————-
-erikeeper 19.5.2011 Runotorstaille haasteena seuraava Merja Otavan katkelma teoksesta Priska:
“Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen.”
erikeeper
Kommentit
Luulin, kuumin, huulin luin
Kuumeesta ja kuumehourailusta, meillä on just menossa jokin vatsatauti, silmätulehdus ja kurkkunuha-kierre. Yks kun paranee niin toisella alkaa. Mielenkiintoista kuulla lyhdyn sammuvan.
Just piti sanoa melkein sama kuin Ari: tuo luulin kuulin jää soimaan runossasi.
Näin kun kuu tipahti, oli niin innoissaan että kompastui parketilla!