korppi hoippuu joulupuun alla
korpi tippuu, kyynel putoaa
-
mies syntyy jouluyönä
pahnoilla sika, mäski ja viina
-
lapset karjaisevat kuvaelman
mies katoaa ja pukki putoaa piipusta
-
äidin posket punottavat kuin kaksi omenaa
pommit räjähtävät, tulitteet nousevat ja laskevat
-
mies sytyttelee lankoja, imee norttia ja puhaltaa
lupauksia, korpit putoavat ruudin keskelle
-
maanantai räjähtää, tiistai ja puhelimet soivat
torstaina syödään viimeisen kinkun viimeinen viipale ja juodaan viinit
heitetään kuusi ulos ja nostetaan kaikki valot pimeään kaappiin
-
mies istuu kylmässä autossa
on painavinaan kaasua
-
korppi konepellillä
——————————–
-erikeeper 4.2.10 Runotorstaille. Tämän runnotuksen ensimmäiset 4 säettä syntyivät haasteen sääntöjen puitteissa. Loput on sävelletty tänään aamujunassa.
erikeeper
Kommentit
Runo on aika…dramaattinen. Siellähän on korppeja ja kaikenmoisia räjähdyksiä ja räjähdysvaaraa. Tämä on voimakas, paljon ristivetoa. “Lapset karjaisevat kuvaelman” – huh! Pitäisikö tuossa toisessa säkeessä muuten olla korppi eikä korpi?
Mulle tuli muuten mieleen tästä elokuva Skavabölen pojat.
Juu.. aika rankkahan tuo on.. Ja nyt mua itse asiassa hieman harmittaa että julkaisin tuon jo, keskenhän se on myös. Mutta olin kärsimätön.
Hurjia siirtymiä, kuten vaikka leikkaus äidin punaisista poskista räjähtäviin pommeihin! Korppi seuraa mukana alusta loppuun ja lisää kertomuksen sidosteisuutta. Monikerroksinen ja voimakas, suorastaan hengästyttävä, runo! Kiitos, Keeper!
Kiitoksia OP!
Nyt pukkovaa selvästiki raamaa.
Jep Oh-show.. dramaattinen joulu ja sen jälkeiset!
Vilskettä ja hyörinää, räiskettä ja paukuntaa.
Menoa ja meininkiä.
Kieltämättä tuossa tapahtuu aika paljon. Turhankin paljon.
Runossa on jotenkin pidätellyn toteava tunnelma, sellainen, että lukiessa pohtii päättyyköhän tämä tarina ollenkaan hyvin. Onneton mies?
Tuollainen kuva minunkin mieleeni jäi. Kaikki ei välttämättä pääty hyvin tuossa runossa ja mies vaikuttaa erittäin onnettomalta. Ehkä kirjoitan hänet onnellisemmaksi!
elämä on, kovaa.
Niinpä, Hirlii. Onneksi aina joskus, vähäksi aikaa elämä hieman pehmenee.
Tuo jouluajan loppuminen (maanantai räjähtää) oli varsin mainio. Erityisesti pidän paradoksaalisesta ilmaisusta ”nostetaan kaikki valot pimeään kaappiin”
Kiitos kommentista Pasanen! Maanantai joskus räjähtää.. ja valothan tosiaan laitetaan pimeään kaappiin.. sammuvat sinne. Ehkä mielestäkin.
Minulle tuli tunne uutisista, missä aina on jokaista myönteistä uutista kohti ainakin kaksi-kolme dramaattista joukossa.
Kokeilen joko vuodatuksesta pääsee wp:hen kommentoimaan ilman roskikseen joutumista, siksi tämä on aika lyhyt.
Kiitos Uuna kärsivällisyydestä. Harmillista tämä roskisongelma. En ole ennen tähän tässä mittakaavassa törmännyt. Onkohan ongelma wp:n vai vuodatuksen puolella vai ehkä tämän blogin asetuksissa tai teemassa..?
Vieläkään ei vuodatuksesta näköjään pääse läpi. Poimipa sieltä roskiksesta äskeinen kommenttini. Tämän laitan nyt wp:hen kirjautuneena, vaikka en sitä blogia toistaiseksi käytä juuri tämän roskisongelman takia.
Hieno, erityisesti seuraava kohta. Siinä arki hyppää silmille.
“maanantai räjähtää, tiistai ja puhelimet soivat
torstaina syödään viimeisen kinkun viimeinen viipale ja juodaan viinit
heitetään kuusi ulos ja nostetaan kaikki valot pimeään kaappiin”
Kiitoksia Railaterttu! Yritin tuossa nimenomaan hakea sitä arjen lävähdystä silmille ja hyvinhän tuo läjähti taas tänäkin maanantaina