sydän lopettaa sykkimisen mutta kasvaa myöhemmin hongaksi joka
sekään ei koskaan pysähdy, lopettaa kasvamisen ehkä, kaatuu
mutta kasvaa myöhemmin korreksi virran varteen
virtakaan ei pysähdy, ei vaikka jäisi jääkauden alle
eikä jääkausikaan pysähdy, ei vaikka aurinko sammuisi
pysähtynyt ihminen seisoo keskellä tietä
sen sydän sykkii vaatteiden alla ja veri kiertää reittejään
ajatus voi lentää ja hiukset heilahtaa tuulessa
***
—-
-erikeeper 10.12.09 Runotorstaille haastesana “pysähtynyt”
erikeeper
Kommentit
Panta rhei.
Hieno runo, mutta puolisokeana alkuriimit ovat vaikeat nähtävät…. Kuitenkin jää ihan oikeasti se tunne, että mikään ei pysähdy. Eikä kuole koskaan.
Onko sillä pysähtyneellä ihmisellä erikeeperiä kengänpohjissa? kivaa luettavaa joka tapauksessa:-)
Kiitti Pisara, musta tuntuu että pysähtyneellä ihmisellä ei ole erikeeperiä kengissä mutta runnojan pää on sitä alvariinsa täynnä..
Kiitos Tirlittan, ja anteeksi pieni fontti…. sähläsin..
Kiitos Helanes kommentista. Kävin sivistämässä itseäni Wikipediassa : Panta rhei kai ouden menei.
“Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.”
Vaikka liike pysähtyy, jatkaa kasvu matkaansa, sydän sykkii, veri virtaa
Todellinen ihmisen pysähtyminen näkyy ajatuksen lentona. Pidin tuosta “eikä jääkausikaan pysähdy, vaikka aurinko sammuisi” jäätävän tosi virke.
Ja auto pysähtyy. Kaksi valkotakkista tulee ja nostaa pysähtyneen kyytiin ja poistuu. Sininen valo, sininen valo, sininen valo.
hiaano! tuli vähän mieleen Erlend Loen ‘Tosiasioita suomesta’-romaani, jossa päähenkilö lopettaa kaikki pitkänpitkät lauseensa puhumalla vedestä joka virtaa ja virtaa… Paitsi että kys. kirja on ärsyttävää pskaa ja runosi ei!
Nemo: Kiitos paljon. Erlend Loe teki suuren vaikutuksen sillä ensimmäisellä… oliko se Supernaivi? Se oli jotain kovin erilaista.. seuraavat eivät sitten enää kovasti vakuuttaneet ja viimeisimpiä en ole edes lukenut.
Miellän jälkimmäisen osan teemaan liittyväksi, edellisen johonkin toiseen teemaan. Tästä tuli mieleen, että ehkä on niin, että ajatuksensa saa selville, kun liikkeestä äkkiä pysähtyy, mutta ajatukset jatkavat “raskaampina” liikettään
Kiitti Pasanen! Jälkimmäinen osa tosiaan on aika irti ensimmäisestä tai päinvastoin. Ja kommentistasi nousi hieno mielikuva! Ajatus jatkaa matkaansa kun ihminen pysähtyy. Yksinkertaista ja totta.
Mä innostuin siitä Loen “mies pakenee sivilisaatiota metsään” -kirjasta, jonka nimeä en nyt muista, ettei olis ollut just tuo Supernaivi?
Mutta niin, tästä runosta.. mulle kyllä tuli ensimmäisenä mieleen yksi aiempi runotorstain aihe, virta
Vaan sehän on ihan sama mihin teema ajatukset johtaa, hieno runo siitä tuli silti. Tokan vika rivi heilauttaa erityisesti.
Runon ensimmäinen ja toinen osa kontrastoivat hyvin keskenään, ja taas kerran Pasanen tiivisti jutun niin tehokkaasti, että vähänpä tuohon on mitään lisättävää.
“Virtakaan ei pysähdy vaikka jäisi jääkauden alle.” Hiljattain olen lukenut jäätikkövirroista, siis veden lailla virtaavasta jäästä. Kulkee hitaasti mutta liikuttaa isojakin kiviä. Takaoveltani minuutin kävelymatkan päässä on sellainen seitsemisen metriä korkea ja kilometrien pituinen lohkareharjanne, joka on kuulemma tällaisen virran kasaama.
Sisäsointu toimii hyvin runossasi. EI vAIkka AUrinko sAmmUIsi. SSekään ei koSkaan pySähdy. KoRReksi viRRan vaRteen.