sumu painaa maata, raskaat
pilvet ja pisarat peittävät kaupungin valot
ja jossain joku jumala kaataa öljyä kuumalle pannulle
ja taivas alkaa revetä
räiskyä aurinko
kun valo lentää taivaan poikki ja kaupunki alkaa nousta merestä
kirkua kivi kerrallaan, peltikatot ja sädettä hinkuvat seinät jotka palavat himosta
valosta suutelevat pulut ja hiljaa
sulava sumu
——
-erikeeper 19.11 aamujunassa kun aurinko räjäytti silmät, Runotorstain haastesana “RÄISKYVÄ”
Niin.. ja nuo suutelevat pulut ovat suudelleet aikaisemminkin.. antaa niiden suudella.. kyllä maailmaan pulujen suudelmia mahtuu.
erikeeper
Kommentit
Hieno runo, varsinkin tuosta “kun valo…” lähtien, kuvaa hyvin aurinkoa
Kuvittelen, että se Jumala paistaa kananmunan aamiaiseksi. Tai Jumalan vaimo. Tai kotiapulainen.
Tässä on jotain, se vaati lukemaan uudemmanin kerran. Pysäytti katsomaan ensireaktion taakse.
Hieno runo taas. Pidin.
Miten hienosti kuvattu!
Jumalien juhlat alkaa liekitetyllä aamiaisella
Nyt kerron lukukokemuksestani: Alan lukea ja jaahah siinä sitä nyt sumua ja muuta, mutta sitten tulee kuin nyrkistä: jossain joku jumala kaataa öljyä pannulle! Jopa alkaa räskyä, siinä nyt kohtaa sakraali ja profaani niin, että räiskyy ja ihminen tutisee. Hienoin kohta runossa! Ja se profaani muuttuu taas sakraaliksi, kun valo nostaa kaupungin merestä. Ja taas mentiin profaanin puolle: pyhää hinkuvat seinät palavat himosta. Himosta, syntinen ihminen, sormella nitistettävä torakka jumalten aamiaspöydässä.
Kaiken keskellä pieni ihminen, pulu suutelee. Vain oikea runoilija näkee tällaisia aamuja!
Voi kunpa näin taas pian tapahtuisikin, joku jumala jossain rupeaisi vaikka lätynpaistoon, että saataisiin edes jonkinlaista valoa tähän painostavaan pimeyteen!
Tuossa runossa on parasta ja ihaninta kaikki.
Aivan helewetin hyvä nimi runolla!
trew. Harmaasusi
“kirkua kivi kerrallaan”, nam, hyvältä maistui runosi. sumusta aukeava intohimo johonkin kuin elämään.
“kirkua kivi kerrallaan” maistuu tosiaan hyvälle.
Kaunista ja osuvaa
Kiitoksia kommenteista Hilbert ja Pupu!
Niin… tässä silmät harittavat.. eli kiitoksia kommenteista teille kaikille muillekin
Kosteannihkeä alkuu kääntyy valon juhlaksi. Hyvä runo.
Kiitoksia Mudzahir. Runo jonka repäisin harmaasta taivaasta. Oli sellainen päivä jolloin työmoraali päivätyön suhteen oli aivan nollassa. Sellainen perinteinen runoilijan työmoraali siis. Tulin junalla töihin mutta maalasin runoja vaan.. saakeli..
Loistava! Öljy -kuva upposi myös minuun. Öljypisarat ja sadepisarat, hmm.
Tämän runon lukemin on kuin istuisi pimeässä teatterissa, jossa valkokankalla alkaa tapahtua…
Kiitoksia Railaterttu ja pasanen! Pasaselle erikseen että taitavat mun rääkäisyt olla enimmäkseen kuvien heittoja ihmisten päihin kuin mitään muuta. Jonkunlainen diaprojektori siis ehkä..
Harmaan sumun keskellä räiskähtää kuuma pannu. Mahtavaa lukijan herätystä! “Kirkuva kivi kerrallaan…” hieno ilmaus ja hieno runo!