«
»

RIKKARUOHOT

By erikeeper

kukaton ja kauniiton kasvi

ruma ruhtinas, rumien kuningas

tatarien tatar joka leikkaa ruusulta nupun nurmella

voimakas oras joka tunkee asvaltin alta bitumia sylissään

pienillä lehdillään valoa harovat karvat

kuolematon juuri, kuninkaan valkoinen

luu

 

 

 

 

—–

-erikeeper 13.11.09 Runotorstaille toinenkin rikkaruoho

Avainsanat: , , ,

This entry was posted on marraskuu 13, 2009 at 12:14 iltapäivällä and is filed under Runot, Runotorstai. Voit seurata vastauksia tähän artikkeliin RSS 2.0 -syötteen avulla. You can leave a response, or trackback from your own site.

12 vastausta to “RIKKARUOHOT”

  1. Pisara sanoo:
    marraskuu 13, 2009 kello 2:51 iltapäivällä

    Tämä on hieno, tästä tykkään. Runoissasi on sellaista absurdia väreilyä ja pinnanalaista leikillisyyttä ja huumoria joka uppoaa minuun. Niinkuin tuo sana “kauniiton”. Just hyvin sanottu.

  2. arleena sanoo:
    marraskuu 13, 2009 kello 5:22 iltapäivällä

    Hieno vire jatkuu runossa.

  3. Ilona Tammi sanoo:
    marraskuu 13, 2009 kello 11:22 iltapäivällä

    Pidän! Kaunis esim. tuo “bitumia sylissään” kohta.

  4. Pisara sanoo:
    marraskuu 14, 2009 kello 10:31 AM

    Minun täytyy vielä myös ylistää tuota kohtaa “bitumia sylissään”. Se on niin hyvä, että sen voisi kehystää ja laittaa näytille museoon. Ihan oikeasti.

  5. Oopee sanoo:
    marraskuu 15, 2009 kello 7:01 iltapäivällä

    Hienoja kuvia; bitumi ja kuninkaan valkoinen luu kontrastina valoa haroville karvoille.

  6. erikeeper sanoo:
    marraskuu 16, 2009 kello 12:08 AM

    Kiitoksia Oopee!

    Ja kiitoksia Pisara. Jos kerrot mulle sopivan museon joka tuommoisia lausahduksia ottaa vastaan niin lupaan heti viedä :-)

    Kiitos Ilona. Bitumia ja asvalttia on viime aikoina tunkenut runnoihin usein..

  7. hemmetti sanoo:
    marraskuu 16, 2009 kello 1:55 AM

    Mua kyllä kolahdutti eniten tuo ruma ruhtinas, rumien kuningas… ja sitä rataa koko runo tulkkaantui mun mielessä rumempien ja vaatimattomampien puolustus-/ylistyspuheeksi. Ja sellaisesta ajatuksestahan mä pidän.

  8. Careliana sanoo:
    marraskuu 16, 2009 kello 10:32 AM

    Jotenkin on mukavaa, että joskus ylistetään myös kauniittomia! Ovat nekin ehdottomasti runonsa ansainneet, vahvoja ovat kuin mitkä, bitumia sylissään (kyllä, minäkin ihastuin tuohon kielikuvaan ihan ikihyvikseni ja tulen mielelläni siihen museoon, jossa tuollaisia on seinillä!).

  9. erikeeper sanoo:
    marraskuu 17, 2009 kello 12:15 AM

    Careliana ja Hemmetti:

    Kiitoksia kommenteista. Kauko Röyhkä on tehnyt hienoja lauluja ja yksi sanoo että “kaikki kauniit pelastetaan”. Ehkä nyt pelastuu joku rumempikin.. :-)

  10. mudzahir sanoo:
    marraskuu 17, 2009 kello 10:30 iltapäivällä

    Hieno kuvaus poljetusta olemassaolontaistelun voittajasta rikkaruohosta. Tulee mieleeni Anna Ahmatovan runonpätkä jossa se sanoo jotenkin että runot ovat lantatunkiolla kasvavia rikkaruohoja.

  11. erikeeper sanoo:
    marraskuu 18, 2009 kello 12:05 AM

    Kiitos kommentista Mudzahir.

    Ahmatovan ajatus on jalostettu versio omasta tunkiostani.

    Kun aloitin kirjoittamisen vuonna 0 päätin kirjoittaa ihan mitä paskaa vaan sillä periaatteella että kun tarpeeksi on sitä lajia ns. luonut, sieltä väksinkin, jonakin päivänä nousee ainakin yksi kukka. Ajattelin että määrä on laatua tärkeämpää. Tietyssä mielessä siis niin onkin.

  12. Marjattah sanoo:
    marraskuu 18, 2009 kello 11:44 AM

    Onpa tatar, jättitatar arvatenkin, saanut tässä väkevän kuvauksen! Kuolematon tappajakasvi.

Jätä kommentti