kukaton ja kauniiton kasvi
ruma ruhtinas, rumien kuningas
tatarien tatar joka leikkaa ruusulta nupun nurmella
voimakas oras joka tunkee asvaltin alta bitumia sylissään
pienillä lehdillään valoa harovat karvat
kuolematon juuri, kuninkaan valkoinen
luu
—–
-erikeeper 13.11.09 Runotorstaille toinenkin rikkaruoho
erikeeper
Kommentit
Tämä on hieno, tästä tykkään. Runoissasi on sellaista absurdia väreilyä ja pinnanalaista leikillisyyttä ja huumoria joka uppoaa minuun. Niinkuin tuo sana “kauniiton”. Just hyvin sanottu.
Hieno vire jatkuu runossa.
Pidän! Kaunis esim. tuo “bitumia sylissään” kohta.
Minun täytyy vielä myös ylistää tuota kohtaa “bitumia sylissään”. Se on niin hyvä, että sen voisi kehystää ja laittaa näytille museoon. Ihan oikeasti.
Hienoja kuvia; bitumi ja kuninkaan valkoinen luu kontrastina valoa haroville karvoille.
Kiitoksia Oopee!
Ja kiitoksia Pisara. Jos kerrot mulle sopivan museon joka tuommoisia lausahduksia ottaa vastaan niin lupaan heti viedä
Kiitos Ilona. Bitumia ja asvalttia on viime aikoina tunkenut runnoihin usein..
Mua kyllä kolahdutti eniten tuo ruma ruhtinas, rumien kuningas… ja sitä rataa koko runo tulkkaantui mun mielessä rumempien ja vaatimattomampien puolustus-/ylistyspuheeksi. Ja sellaisesta ajatuksestahan mä pidän.
Jotenkin on mukavaa, että joskus ylistetään myös kauniittomia! Ovat nekin ehdottomasti runonsa ansainneet, vahvoja ovat kuin mitkä, bitumia sylissään (kyllä, minäkin ihastuin tuohon kielikuvaan ihan ikihyvikseni ja tulen mielelläni siihen museoon, jossa tuollaisia on seinillä!).
Careliana ja Hemmetti:
Kiitoksia kommenteista. Kauko Röyhkä on tehnyt hienoja lauluja ja yksi sanoo että “kaikki kauniit pelastetaan”. Ehkä nyt pelastuu joku rumempikin..
Hieno kuvaus poljetusta olemassaolontaistelun voittajasta rikkaruohosta. Tulee mieleeni Anna Ahmatovan runonpätkä jossa se sanoo jotenkin että runot ovat lantatunkiolla kasvavia rikkaruohoja.
Kiitos kommentista Mudzahir.
Ahmatovan ajatus on jalostettu versio omasta tunkiostani.
Kun aloitin kirjoittamisen vuonna 0 päätin kirjoittaa ihan mitä paskaa vaan sillä periaatteella että kun tarpeeksi on sitä lajia ns. luonut, sieltä väksinkin, jonakin päivänä nousee ainakin yksi kukka. Ajattelin että määrä on laatua tärkeämpää. Tietyssä mielessä siis niin onkin.
Onpa tatar, jättitatar arvatenkin, saanut tässä väkevän kuvauksen! Kuolematon tappajakasvi.