kukaton ja kauniiton kasvi
ruma ruhtinas, rumien kuningas
tatarien tatar joka leikkaa ruusulta nupun nurmella
voimakas oras joka tunkee asvaltin alta bitumia sylissään
pienillä lehdillään valoa harovat karvat
kuolematon juuri, kuninkaan valkoinen
luu
—–
-erikeeper 13.11.09 Runotorstaille toinenkin rikkaruoho
Avainsanat: kuolematon, rikkaruohot, Runot, Runotorstai
marraskuu 13, 2009 kello 2:51 iltapäivällä
Tämä on hieno, tästä tykkään. Runoissasi on sellaista absurdia väreilyä ja pinnanalaista leikillisyyttä ja huumoria joka uppoaa minuun. Niinkuin tuo sana “kauniiton”. Just hyvin sanottu.
marraskuu 13, 2009 kello 5:22 iltapäivällä
Hieno vire jatkuu runossa.
marraskuu 13, 2009 kello 11:22 iltapäivällä
Pidän! Kaunis esim. tuo “bitumia sylissään” kohta.
marraskuu 14, 2009 kello 10:31 AM
Minun täytyy vielä myös ylistää tuota kohtaa “bitumia sylissään”. Se on niin hyvä, että sen voisi kehystää ja laittaa näytille museoon. Ihan oikeasti.
marraskuu 15, 2009 kello 7:01 iltapäivällä
Hienoja kuvia; bitumi ja kuninkaan valkoinen luu kontrastina valoa haroville karvoille.
marraskuu 16, 2009 kello 12:08 AM
Kiitoksia Oopee!
Ja kiitoksia Pisara. Jos kerrot mulle sopivan museon joka tuommoisia lausahduksia ottaa vastaan niin lupaan heti viedä
Kiitos Ilona. Bitumia ja asvalttia on viime aikoina tunkenut runnoihin usein..
marraskuu 16, 2009 kello 1:55 AM
Mua kyllä kolahdutti eniten tuo ruma ruhtinas, rumien kuningas… ja sitä rataa koko runo tulkkaantui mun mielessä rumempien ja vaatimattomampien puolustus-/ylistyspuheeksi. Ja sellaisesta ajatuksestahan mä pidän.
marraskuu 16, 2009 kello 10:32 AM
Jotenkin on mukavaa, että joskus ylistetään myös kauniittomia! Ovat nekin ehdottomasti runonsa ansainneet, vahvoja ovat kuin mitkä, bitumia sylissään (kyllä, minäkin ihastuin tuohon kielikuvaan ihan ikihyvikseni ja tulen mielelläni siihen museoon, jossa tuollaisia on seinillä!).
marraskuu 17, 2009 kello 12:15 AM
Careliana ja Hemmetti:
Kiitoksia kommenteista. Kauko Röyhkä on tehnyt hienoja lauluja ja yksi sanoo että “kaikki kauniit pelastetaan”. Ehkä nyt pelastuu joku rumempikin..
marraskuu 17, 2009 kello 10:30 iltapäivällä
Hieno kuvaus poljetusta olemassaolontaistelun voittajasta rikkaruohosta. Tulee mieleeni Anna Ahmatovan runonpätkä jossa se sanoo jotenkin että runot ovat lantatunkiolla kasvavia rikkaruohoja.
marraskuu 18, 2009 kello 12:05 AM
Kiitos kommentista Mudzahir.
Ahmatovan ajatus on jalostettu versio omasta tunkiostani.
Kun aloitin kirjoittamisen vuonna 0 päätin kirjoittaa ihan mitä paskaa vaan sillä periaatteella että kun tarpeeksi on sitä lajia ns. luonut, sieltä väksinkin, jonakin päivänä nousee ainakin yksi kukka. Ajattelin että määrä on laatua tärkeämpää. Tietyssä mielessä siis niin onkin.
marraskuu 18, 2009 kello 11:44 AM
Onpa tatar, jättitatar arvatenkin, saanut tässä väkevän kuvauksen! Kuolematon tappajakasvi.