taimena ollessaan, kun puu vasta viritteli hentoja rihmojaan
kun tuuli tuskin kosketti sen vihreitä osia,
leikkivät rikkaruohot kuninkaita, verottivat maata juurien alla,
verottivat vettä ja valoa taivaalla
nyt kun puu seisoo vuorella kyljet voimaa uhkuen
kun mahla kohisee juurista taivaan peittävään latvaan
ja oksat heittävät varjojaan alas
saavat rikkaruohot leikkiä kuninkaita
——-
-erikeeper 12.11.09 Runotorstaille jonka haasteena oli kiinalainen sananlasku:
“ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta”
erikeeper
Kommentit
Runon alku on malailevan kaunis, tuli mieleen vanha (kiinalainen/japanilainen) puupiirros. Visuaalinen runo muutenkin.
Peikkokin haluaa nähdä uhkuvan puun
(oikeasti se näki kyllä)
olen samaa mieltä edellisten kanssa hyvin kuvallinen runo
Rikkaruohoista syntyvä elopeäinen humus ja karike ovat tärkeitä puun ravinnonsaannin kannalta. Luonto ja kaikki sen eliöt taitavat elää symbioosissa.
Ei niistä rikkaruohoista koskaan eroon pääse. Ihmisten elämässäkin mitättömyydet luulevat olevansa kuninkaita.
Puu on ikivanha, hyvä symboli juurineen. latvoineen ihmisen elämälle!
Maailmanpuun katveessa on pikku ihmisenkin lupa leikkiä, vaikka kuningasta.
Aina on rikkaruohoja, jotka koittavat nitistää. Mutta kun on päättäväinen ja rehellinen, voi kasvaa sen kaiken yläpuolelle. Hieno ajatus!
Leikkiähän se ruohojen kuninkuus alussakin tietysti oli, vaikka puut olivatkin hätää kärsimässä. Lopussa ne saivat puiden puolesta leikkiä ihan rauhassa. Viritellä hentoja rihmoja ja kyljet voimaa uhkuen ovat mieleenjääviä ilmaisuja.
Mietin kauan tuota runoasi enkä oikein vieläkään tiedä, mitä siinä sanotaan. Muista kommenteista näkee, että runo on luettu aika eri tavalla. Minua itse asiassa vähän järkyttää, että puu ja rikkaruohot samastetaan ihmisiksi. En oikein voi niellä ajatusta, että on mitättömiä ilkeitä ja kateellisia rikkaruohoja ja suuria, rehellisiä, viattomia puita, joiden osa luonnostaan on kasvaa rikkaruohomitättömyyksien yläpuolelle. Siis mitä?! (En siis sano, että runoilija sanoo näin, mutta jotkut kommentoijat näyttävät tulkinneen sitä kautta.)
Pidin tästä runosta. Sanoma suoraan luonnosta.
Hyvä ja kuvallinen runo puun kasvusta suhteessa sitä ympäröiviin ruohoihin. Itse ajattelin puusta puhuttaessa pelkkää puuta – vasta kommentteja lukiessani hoksasin että voihan tämän tosiaan käsittää vertauskuvallisestikin.
Sen verran ulkorunollista kommenttia, että nähdäkseni rikkaruohot muodostavat todellisen uhkan puuntaimelle. Moni mahtava petäjä on kuollut sormenkorkuisena rikkaruohojen varjoon!
Jep Mudzahir. Minäkin kirjoitin pelkistä puista ja rikkaruohoista. Mielenkiintoista miten asiat elävät ihmisten päissä.
Hyvin asetellut sanat.
Niin! Ja niin sen on parasta ollakin että runoilija ei – ainakaan kirjoittaessaan – käsitä vertauskuvallisesti yhtään mitään! Juuri niin syntyvät ne käsittämättömän monitulkintaiset runot, joiden takia kaikki ihastujat ihastuvat mihin sitten ihastuvatkin! Nyt Erikeeper ja Mudzahirkin ovat huomanneet sen!