sinä tulet aina siihen samalle oksalle kuin lintu
sinä laulat,
putoava höyhen
minä oksasta roikkuva naava
—-
-erikeeper 15.10.09 Runotorstaille aiheena rakkausruno ilman rakkaus-sanaa
Oheinen runo syntyi taas aamulla kuten niin monesti aikaisemminkin, kuola vielä tyynylle valuen, puoliunessa mutta puoliksi valveilla.
erikeeper
Kommentit
Pidän puoliunirunoista -niissä on kuvia maailmasta, jonka unen jälkeen unohtaa.
Niin kuin runossasi.
Kiitos susu! Unet ovat aika tärkeitä omassa kirjoittamisessani, monessakin mielessä.
Ja kuinka hienoja opuksia mä olenkaan uneni aikana kirjoittanut
Lyhyestä virsi kaunis.
“minä oksasta roikkuva luppo”
Unen rajamaa on tosiaan hedelmällinen olotila kirjoittaa. Jos jaksaa tarttua kynään ja paperiin. Tuo on tosi hyvä runo. Vaikka siellä oksalla ei ollutkaan Tarzania ja Janea.
niin, onpa pari parinsa löytänyt.
Höyhenen kevyttä suurta tunnetta
Rakkautta se on tämäkin..kiva runo.
Höyhen ja naava. Pari on toisensa löytänyt, pehmeän untuvainen ja karhea. Se on rakkautta.
toistan kaikki aimariin kirjoittamat sanat ja lisään siihen vielä, että tuommoisen runon, kun joku olisi joskus kuiskinuti korvaan… osaa ne nykyiset nuoret runoilijat!
Niin kaunis.
Runo on unta, uni runoa. Tässä on sitä. Oikein hieno.
Ehkä höyhen hipaisee naavaa tai jää hetkeksi kiinni. Mutta ei takerru kiinni.
Niin, jatkaa matkaa hienon kevyesti ja jättää jälkeensä hyvän kauniin muiston.
Ensimmäinen säe on niin hieno, että tarvitaanko muita lainkaan. Minä jäin katsomaan sitä oksaa ja näin paljon.
Tämä on aivan huikaiseva. Ihana.
Pidän runoista, joissa on rauhallinen tempo. Tämä oli vähäeleinen, mutta kertoi rakkaudesta paljon.
Anteeksi viive tuossa kommentoitiin liittyvässä asiassa, aina ei heti hoksaa;) . Selitys löytyypi tämän päivän postauksestani.
Hieno.