kellot tikittävät seinää viisarit raskaina
sekunnit putoavat kahdentoista päältä kuin virta,
loputon joki sekunteja täynnä, virta täynnä
kellosta pudonneita seinä täynnä, lattiat täynnä
sukat ja lattiamatot sekunteja täynnä kodit kattoon asti ja raoista ulos
kengät täynnä, kadut, autot ja asemat sekunteja täynnä ja
kaupungit piippuihin asti ja maasta toiseen
maasta taivaaseen pilvet sekunteja täynnä
tähdet täynnä ja loputon avaruus
—–
-erikeeper 8.10.09 Runotorstaille, haastesana “virta”
Olen ennenkin pudotellut noita sekunteja kellon päältä mutta en ole ihan varma onko niitä julkaistu tässä blogissa.
Mutta vaikka sekunnit ovat aiemmin pudonneet, putosivat ne toisella tavalla.
Tämä on kuitenkin ihan tänä aamuna runnottu loru.
erikeeper
Kommentit
Siinäpä sitä onkin virtaa, trafiikkia.
Tämähän on jo tulva! Tykkään!
Huh, ajan virta on joskus vähän liian hektistä -tuli hengästynyt olo, kun luin tämän.
Tykkäsin kovasti. Sitä saa mitä tilaa eli kun ihminen rupesi sekunteja laskemaan niin niitä sitten tulee loputtomalla syötöllä.
Minäkin hengästyin, mutta hyvällä tavalla. Hienosti ja uudella tavalla kuvattu ajan virtaa.
NOUHÄTÄ, tätä ei kestä yleensä kauan!
Aika on täyttänyt, mutta ei täyttynyt.
Ei mennyt kovinkaan monta sekuntia tämän lukemiseen, mutta tästä toipumiseen menee huomattavasti kauemmin – on sen verran upea runo!
Olipas siinä runo, taisin upota tuonne sekunttien virtaan ja ahdistua. Vaikuttava runo!
Siinäpä sitä oli minuuttivalssi.
Runosi on kevyt leikki ihmisen typerästä halusta laskea sekuntteja. Hauska, hiukan surumielinen: avaruus vasta miljardi-miljarrdia sekunttia onkin täynnä. Onko siis mennyt aika myös aikaa?
Mielestäni tässä runossa olet saavuttanut sen välähdyksen, jona aikana runo syntyy (sanot itse, että se syntyi nopeasti). Ei paha. Hyvä.
Minulle tuli myös sama fiilis kuin HeidR:lle virta tulvii, vyöryy kaikkialle.
Aika tulvii loputtomaan avaruuteen.
Huumoriakaan ei puutu tästä runosta. Hyvä runo.
On julkaistu tässä blogissa. Tuossa ylhäällä olevassa muistivihkokuvassa.
Minulle tuli vapauttava tunne siitä, että aikaa on aina vain riittämiin, viis aikatauluista, kun sekunteja vain putoilee.
Tykkäsin tästä. Kello ja putoilevat sekunnit konkretisoivat ajan vähän niin kuin pieniksi legopaloiksi tms., mistä johtuen ajan virta näyttäytyi ihan erilaisena kuin se aineeton ajan virta, jota tavallisesti ajattelen.
HUH; onneksi nuo sekunnit katosivat avaruuteen. Meinasin jo hakea päivänvarjoa;)
Tämä virta tempasi mukaansa, hieno.
Jännä runo – ajan virtaa on, siis aikaa on, sekuntteja on ihan joka puolella ja joka asiassa. Vaikka niitä tulvii ja katoaa avaruuteen, niin jokaisella on oma määränsä. Ei hätää – sekunnit riittävät elämän ajan.
Tuli tunne, että nyt jostain lapio ja äkkiä!
Muuten tulee hukkuminen!
Hyvin olet runnonut!
Hyvä runo ajan kaikenläpäisevyydestä.
Jos sekunteja on noin paljon, miksi aika koko ajan loppuu?
Hienosti sanat ja sekunnit pudottelit seinältä, tykkään kovasti!
Terveisiä myös Uunalta, blogista jouduin luopumaan nimikiistan takia. Virta vei, mutta pääsin rannalle taas ja uuteen blogiin.
Hei kaikki jotka kävitte kommentoimassa Virtaa!
Olen ollut aivan liian kiireinen numeroideni (leipätyöni) kanssa että ei ole ollut energiaa vastailla kommentteihin.
Vastaan nyt tällä yhdellä että KIITOS!
Entä jos ottaisit lopusta loputtoman pois ja jäisi vain tähdet täynnä ja avaruus
Runoilija ilmeisesti hauaa sanoa että avaruus ei ole vielä täynnä, sinne mahtuu niitä sekuntteja vaikka kuinka. Vasta iäisyydessä ne loppuvat.
en usko!