haavat huutavat, humisevat
veret kuin kosket, puut
huohotan kivisellä pihalla
laahaan rankoja pitkin pihaa
lehtien ruotoja
jäykkiä polvia, luita
raahaan
vihaan
kivisellä pihalla
—————
-erikeeper, 1.10.09 Runotorstaille, haastesana “kosto”.
Ja tein heti yhden muutoksen tuohon viimeiseen säkeeseen.
Alkuperäinenhän oli:
“kivisellä pihalla
vihaan”
Nyt:
“vihaan
kivisellä pihalla”
erikeeper
Kommentit
Hyvää kamaa
“–humisevat
veret kuin kosket, puut”
hienosti sanottu
Vaikuttava
Vahvaa kamaa.
Älä vihaa. Liian wägevää.
Puhutteleva runo.
Minusta molemmat loput on yhtä hienoja (mutta entä jos jättäisit pois “pitkin pihaa”?).
Parempi vihata puunkäkkaröitä kuin ihmisiä. Vaikka eläviä nuo puutkin ovat, sinä runoilijankutale. Hiki siinä tulee tottumattomalle runoiljalle puita vihatessa – hyvä että ei ihmisiä…
Jotenkin olet niin hellyttävä siinä lyödessäsi kirveellä kuusen polvilumpiota mäsäksi.
Kosto on vahva ase, vihan vasalli. Puuparat.
(Anteeksi, taisin vähän juuttua. Jos “pitkin pihaa” täytyy olla jossain niin entä jos se olis huohotan -sanan jälkeen: huohotan pitkin kivistä pihaa?)
Lukit:
Tai “raahaan pitkin pihaa”…?
Olet kyllä oikeassa ettei tuota “pitkin pihaa” välttämättä tarvita. Toimii ilmankin.
Susu:
Niinpä. Mutta jännästi ihmiset ymmärtävät runon kertojan hakkaavan pihalla puita säpäleiksi.. vihaavan niitä. Jotain muuta se raahaa perässään, koston ajatusta, ehkä?
Tammikuu:
Juu. Ei hmisiä. Eikä myöskään muuten puita. Runoilija tuossa yrittää kertoa jotain muuta. Ei ole puunvihaaja vaan raahaa perässään jotain muita rankoja, luita..
Aino:
Viha puhuttelee aina..
Oh-Show jne:
En vihaa. Rakastan vaan.
Miira ja Kahil: Kiitoksia!
Ilona: Kiitän!
MUTTA (jättääkseni hetkeksi kaikkein pienimpien pilkkujen viilaamisen): Lukuunottamatta noita kevyitä lehtien ruotoja tuo voisi olla yksi minun vihoistani ja kostonhimoistani. Ihana.
Hyvin olet fyysistänyt vihan.
Pidän erityisesti ensimmäisestä säkeestä, kun ei vielä tiedä tarkoittaako “haavat” haapoja vai haavoja.
Rankka työ ja kivinen taival. Kostoko
Vahvaa tekstiä ja hyvin kuvattu vihan tunnetta. Tykkäsin!
Vihassa on hurjuutta: pois alta risut ja männynkävyt, tanner tömisee. Täältä tullaan, varokaa ! Tämä on voimakas ja hyvä runo.
kosto on vahva aihe runoksi, antaa palaa vaan.
Vihassa on niin v…sti (siis valtavasti tietenkin) voimaa ja se on pakko purkaa johonkin, rankasavottaan tai vaikka oman rangan ja ruotojen raahaamiseen pitkin pihaa… tällainen mielikuva mulle tuosta tuli. “Huohotan kivisellä pihalla” just kertoo miten koville ottaa, älä ainakaan sitä jätä pois
Mä ehkä äänestäisin sen alkuperäisen lopetuksen puolesta, mut se on siinä ja siinä – kumpikin toimii.
Ei nyt genoveevalle tuo viha avautunut. Tulee vaan rankka työ mieleen. Sisu.
Minä tykkäsin. Väkevää vihaa, kosto on parrei purkaa raakaan työhön, siinä ei tee haitta kenellekään ellei sitten itselleen kipeitä lihaksia. En ottais mitään pois enkä lisäisi, hyvä näin.
Kurkistus kostajan mieleen toimii ja hyytää. Usein unohdamme, että runominä ei välttämättä ole runoilijaminä
Väliäkö sillä, onko runo totta,kunhan on hyvä!