minä syön hiekkaa
meri velloo päässä kuin tuoksu
ja tuuli simpukkaa
minä syön suolaa
hiekka suussa bensaa
hampaat palaa
kieli keskelle suuta!
_______________________________
Laitan nyt poikkeuksellisesti tähän ensimmäisen version tuosta Runotorstain haasteen herättämästä:
minä kuljen hiekalla, syön sitä kuin bensaa
meri velloo päässä kuin tuoksu ja tuuli
simpukkaa
minä en tiedä mitä minä täällä teen
minä vain kuljen hiekalla
jakaus keskellä päätä
—————
-erikeeper 24.9. Runotorstaille, haastesana “tasan” yllä oleva nimetön runnotus.
erikeeper
Kommentit
Tykkäsin, hyvin runnollinen.
Mietin pääni puhki! On poika joutunut kovaan paikkaan? Ilmeisesti pelasti itsensä, koska kieli on keskellä suuta?
Nyt menen katsomaan televisioita, mietin tätä koko illan ja alkuyön.
Poika kirjoitti kumman runon…kieli keskellä suuta…?
maistelin otsikkoasi kuuman kaakaon kera ja maistui vielä ekaan säkeistöön asti
mutta sitten se lähti sellaisiin sfääreihin, jotka eivät sopineet hentoon suklaan makuun.
Suolahiekka sopii erinomaisesti paistin kera.
Tunsin meren tuoksun, simpukoiden maun ja jalkojen alla narskui hiekka
Kiitos Pisara!
Tammikuu44:
Mutta älä Hymyilevä eläkeläinen enää asiaa pohdi. Lue runon ensimmäinen versio niin näet valon. Vaikkakin toisen valon..
Kummallinen runosta tuli. Jouduin pahasti runnomaan, olin pahassa paikassa
Ilona:
Tuo kieltämättä lähti… hieman käsistä. Laitoin siksikin tuohon mukaan runnonnan ensimmäisen version. En pitänyt siitä tarpeeksi ja yritin siksi saada siihen jotain..
Eikä se suklaa tosiaan ihan bensan kanssa maistu..
Oh Show:
Jep. Kielipaistin!
Suklaa on hyvää sellaisenaan. Jos paloa haluaa, sitten chilisuklaata.
Tämä vaan tuli runoistasi mieleen.
Ekan version viimeinen säe hymyilytti (se on hieno kuva), mutta kyllä tuo ylempi on eheämpi.
Toivoisin, että joskus palaisit runnomaan vielä tuota runon loppua. Alun asetelma kun on niin herkullinen, että janoan lisää.
Ai joo, tämä eka versio on kiva ja ymmärrettävä. Tuo ylimmäinen on lievästi sanottuna niin tiukkaan napitettu, että jos sanoo sen ymmärtävänsä niin valehtelee. Tietenkin siitä voi pitää. Niin kuin pitääkin pitää.
Parempi on tietysti monesti olla ymmärtämättä mitään. On niin kuin sivistyneempää eikä tarvitse vaivata päätään. Jakaus keskellä päätä on huomattavasti enemmän kertova kuin kieli keskellä suuta.
Tasan tarkkaan kaksi,
panit paremmaksi.
Hm. Äkkiä luettuna jälkimmäinen versio “miellytti” enemmän… mutta kun tuota ensimmäistä lukee ja lukee ja yrittää ymmärtää, niin ihan kuin joku valo alkaisi hitaasti tunkeutua aivosoluihin.. Hm. Luenpa vielä kerran.
Voi minä olen lukenut molemmat jo vaikka kuinka monta kertaa ja ymmärtänyt milloin mitäkin!
Hemmetti ja t:t, nyt alan minäkin oivaltaa: pitää antaa “valon hitaasti kajastaa aivosoluihin” ja “ymmärtänyt milloin mitäkin”. Voi kun sitä voi olla jäykkäniskainen ja yksisilmäinen, tarkoitan itseäni.
Vieläkin maistelen noita sanoja “ymmärtänyt milloin mitäkin” – loistavaa: ei pidä heti jäykistyä ja harmistua, jos jotain ei heti ymmärrä! Voi tosiaankin ymmätää monella lailla eikä olla totinen torvensoittaja!
Hyvää syyslauantaita!!
Kiitos Hym.e! On hurmaavaa tulla aina välillä ymmärretyksi tässä maailmassa jossa kaikki muut näyttävät rynnivän suoraan eteenpäin, kuka minnekin, ja minä vain siksakkaan, pompahtelen, kaivaudun, kiemurtelen ja ymmärtelen pätkittäin!
Hyviä kumpikin, ensimmäinen etenkin, tosin sen loppua kannattaa ehkä vielä miettiä.
Pidän kompaktiversiosta, tuuli, hiekka, myrskyävä meri, maistuu suolalle, hienosti tiivistetty … mutta bensa oli porattu liian syvältä meikäaivoon, ehkä se ei vaan ole meikäläisen polttoainetta, yritän maistella…
Joopa. Näköjään sitä loppujen lopuksi pitää enemmän sellaisesta, minkä sulatteleminen vaatii vähän enemmän. Joku se tuossa ekassa vaan alkaa hehkumaan ajan kanssa, en tiiä mikä mut onko sillä väliäkään. Toka on sujuvampi ja helpompi.