aamu jolloin mikään ei satu
aamu jolloin sudet ovat jo saaneet mitä haluavat-
lepäät kasteen peittämällä nurmella
omalla vuoteella,
omalla tyynyllä, oma kallo
seinällä seinäkello
————-
erikeeper, 4.9.09 Runotorstaille haastesana “Inhimillinen”. Tämä raapaisu on kenties suoraan kirjoittajan omasta arjesta, siitä kimmonnut toivomus ja pyyntö. Että saisi vain kuunnella sitä kellon tikitystä vailla velvollisuuksia.
erikeeper
Kommentit
Siedettävä siis.
Inhimillistä ja siedettävää? Hyvänen aika pojat. Aamu jolloin mihinkään ei satu on kuulkaa ihana.
Jeh. Kyllä se ihanan puolelle taitaa mennä.
Ei millään pahalla mutta minulla on lähes kaikki aamut sellaisia ettei satu. Tuttu tosin väittää että kahdenkymmenen vuoden päästä tiedän että jos aamulla ei koske mihinkään niin sitten olen kuollut. Sitä odotellessa nautin elämästä.
Mutta erikeepperillä kulkee runo tosi hyvin tänään. Seurasin koko ajan L-kirjaimia. Nehän alkoivat jo otsikon inhimiLLinen-sanasta, ja loppu olikin pelkkää korviahivelevää älläjuoksutusta.
Olen siis elossa, koska aamuisin sattuu
Tuota ällän pehmeää lallattelua minäkin makustelin suussani.
Samaa mieltä edellisten kanssa, ällät veivät aallon lailla eteenpäin. Aamuisin ei satu mutta sudet herätyskello etujoukkonaaan eivät tunnu saavan tarpeekseen.
Aika on jättänyt ulkomaailman, vain ihana raukea lepo
Seesteinen ja inhimmillinen runo.
Kaikki aamut ovat seesteisiä ja inhimillisiä, uusia alkuja.
miksei runo loppuisi:omalla vuoteella, omalla tyynyllä?
Jospa vaikka siksi, että omalla tyynylla on oma kallo, joka on oma kello, joka näyttäää omaa aikaani, mutta seinällä on kello, jonka ajan mukan tämän kallon on tämkin päivä elettävä.
Heh, tai sitten jotenkin muuten! Hihat heilumaan.
Tuo viimeinen säe yllätti positiivisessa mielessä. Tulkitsin sen runon puhujan asennon muutoksena, samalla se kokoaa aiemmat säkeet yhteen.
Hyvä olotila, ei oo kippeenä paikat ja pääkin omalla tyynyllä…..oikein mukava herätä ja niin kovin inhimillistä.
NIinku pysähtyminen? Hetken lepo? Vain olla.
Tulee mieleen Eppu Normaali: “näin kulutan aikaa, maatessani alla tämän taivaan.” Tuo kallo oli niin susien kaluama, kasvattaako seinäkello lisää petityynyjä vai minuutteja?
Joskus tuntuu, että jos herää niin, ettei mistään satu, on vain tyhjä kallo tyynyllä, eli lähtenyt.
Hieno runo!
Ällien mainingit, taitavaa.
Eikä seinäkellokaan edes satuta. Lomapäivä siis.
Kiitos kaikille jotka kävitte kommentoimassa! Ikävä kyllä en ole ehtinyt vastailla yhteenkään kommenttiin mutta vastaan nyt kollektiivisesti kaikille sanomalla vain kiitos. Kiitos.