suurten sateiden jälkeen, kun maa oli pyyhkäisty pois maan päältä
syntyi lapsi pienelle saarekkeelle,
äiti peitti lapsen saarekkeelta löytyneellä liinalla ja syötti rintansa maidolla
lapsi oppi pian saarekkeen tavat ja kylmän tuulen puhaltaessa lapsi piiloutui liinansa alle
kun aurinko paistoi, porotti kirkkaalta taivaalta, piiloutui lapsi liinansa alle
kun meri velloi ja nousi saarekkeelle lisää tilaa vallaten, nousi lapsi korkeammalle liinansa alle
kun äidin kulku saarekkeella kävi vaikeaksi, kun äiti kuoli
piiloutui lapsi liinansa alle
———————-
-erikeeper 27.8.09 Runotorstain haaste oli alla oleva kuva jonka on mariar http://mankeli.wordpress.com/ napannut.
erikeeper
Kommentit
Koskettava, kevyt ja herkkä kuin ihmisen elämä.
Myyttinen ja eeppinen tarina, elämästä.
minäkin luin tätä kuin myyttistä tai eeppistä runoa elämästä
Saarekkeelle pelastui. Korkealla säilyi liinan alla.
Kuin jostain vanhasta kirjasta, mystinen , kaunis tarina!
Tässä olisi hyvä alku pidemmällekin saagalle. Mielenkiintoinen runo!
Liikuttaa satuttaa ja itkettää
Kuinka surullinen ruino – aina vaan piiloudutaan liinan alle, jonne kaikki tunteet voi pyyhkäistä.
Kiitos kommenteista kaikille. Jännä miten monella tuo Runotorstain haaste nosti kuoleman esiin. Siellä se oli, liinan alla kun mitään muuta ei ollut ? En tiedä.
Mutta se tutti. Mutta hieno tarina.
Oh-show jne, se tutti on se lapsi eli edustaa sitä lasta. Vai onko huono ajatus?
Hui, koskettavan ihana runo. Tykkäsin.
Mielenkiintoinen, vangitseva hieno runo. Toisto tuo runoon hienon myyttisen tunnun, kuten tuolla aijemmin on jo kommentoitu. Pidän kovasti. Joskus tekisi mieli paeta liinan alle, mutta olen jo mummi, joka on seuraavana vuorossa…
Kiitoksia kaikille kommenteista.
Mukavaa kun joku näitä lukeekin.
Tiedätkö, Erikeeper. Ennen kuin olin päässyt runosi loppuun, siihen missä näkyy haastekuva, luin runoa vain omalla tavallani. Luin liinalapsesta, jota äiti kantoi kantoliinassaan – kohdun jatkeessa – pienen pienenä ja siitä vielä pidempään, kävelevänä ja puhuvanakin. Luin siitä, kuinka äiti kantoi lasta vielä suurenakin, aikuisenakin, niin kuin äidit kantavat lapsia sydämessään. Niin minä sen luin.
(Ja kiitos vierailusta
)
Kiitoksia vastavierailusta jl!
Ja täytyy sanoa, että hyvinpä luit tuon runon.
Jokainen tulkitsee runoa oman kokemusmaailmansa kautta ja avulla. Tässä eräitä tulkintojani:
Runo kertoo ehkä jotakin omasta tunnemaailmastasi, turvallisuudentunteestasi tai sen puutteesta. Se voi kertoa omasta äitisuhteestasi tai tapahtumista joita olet läheltä seurannut. Olet käyttänyt etäännyttämistekniikkaa ja muuntanut nämä kokemukset muinaisen kertomuksen muotoon.
Suuret sateet, vedenpaisumus, mennyt ja nykyisyys, alku ja loppu syntymä ja kuolema ovat ikuisia teemoja jotka tulevat esille runossasi.
Jos koetaan että jokainen ihminen on oma saarekkeensa ja ympäristö määrää ne rajat joissa hän voi toimia, löydetään yksi lähestymistapa lisää.
Jos lähestytään runoa lapsen näkökulmasta, voidaan miettiä onko muuta vaihtoehtoa kuin piiloutua kriisitilanteessa pahalta maailmalta. Maailmassa on paljon lapsia joilta puuttuu alkeellinenkin perusturvallisuus. Runo voi olla myös muistutus. Nykyisessä maailmassamme jokaisen on tultava toimeen omillaan, lapsenkin.
Toimimmeko kuin lapsi joka lamaantuu toimintakyvyttömäksi mannerjäätiköitten sulaessa? Tämänkin ilmastonmuutokseen liittyvän näkökulman löydän runostasi.
Henkinen ulottuvuus: Runo herättää kysymyksen, onko ihminen ympäristönsä tuote ja uhri vai jotakin muuta. Mikä on ihmisen suhde kokonaisuuteen?
En tiedä oliko tarkoituksesi jättää runo luonnosmaiseksi. Eräät kohdat herättävät ärtymystä hiomattomuudellaan. Ehkä niin on tarkoitus. Olen vähän perfektionisti. Kaiken kaikkiaan runo ei jätä rauhaan. Se herättää ajatuksia ja aukeaa moneen suuntaan.
Kiitos!
Kiitos paljon Maailmankaikkeuden pikku apulainen! Hieno analyysi joka antoi mietittävää minullekin. Kirjoitan yleensä melko rennosti ja liikoja miettimättä. Siksi mun kirjoitukset saattavat olla kuin vetta joka valuu kurkusta alas. Sinun kirjoituksesi ovat niitä pähkinöitä joita ei saa puremallakaan rikki.