Valo grillissä
aurinko putosi jo
lehmät kalisevat vastarannalla, kaukana soi
joku ihmiskiljahdus suussa kuikkaa ja heinäsorsaa
vedessä onnahti särkynyt kala
ja kaislat kiljaa
nainen nousee uimaportaita, kylmästä kastunut
ja järvi putoaa sen päältä kuin putous ja
pisaroi,
elo kuutamoi
sauna saatana savuttaa ja lamppujen releet soi
on kesäyö ja onni olueni
voi myrskylyhty ja hyttysparvi
voi palanut makkara ja sammunut sauna
oi stoi!
stoi!
aamunkoi…
—————-
-erikeeper, aamuyöstä 8.8.09
erikeeper
Kommentit
Niin ihanan iloinen, rakastettava, vapauttava, runoilija leikittelee ja leikkii lukijan kassa, kutittaa oikein leuan alta ja menee muusansa kanssa.
Kiitos, Hymyilevä tammikuu44.
Laitan huomenissa tänne vielä tarinan kuikasta ja seuraavana päivänä moottori pärisee. Tai toisinpäin.
Raikasta kieltä. Pidin oikein paljon runostasi, mutta “onni olueni” särähti. Kuuluuhan se suomaisaiseen kesään, mutta alkoholi tuo paljon negatiivisia assosiaatioita mieleen, eikä runosi henki ole sellainen.
“…järvi putoaa sen päältä kuin putous ja…” on kyllä laittamattomasti sanottu!
Onhan siinä kontrastia.
Onnistunut runo, toimiva yhdistelmä runollisuutta ja raadollisuutta, loppusointua ja proosanpätkää.
Jos tykkää ettei olut tuo onnea niin voihan sitä ajatella, että se kuuluu tässä runossa samaan onnen sarjaan kuin savuttava sauna ja palanut makkara.
vesikirppuna tyynellä pinnalla mukavasti tämä runosi pomppii
Kesässä sattuu ja taphtuu, silloinhan on aikaa ja aurinkoa
Kesäyöstä on moneksi =)
Hieno alkuosa tässä.
Minä katkaisisin runosi kohtaan: “ja järvi putoaa sen päältä/ja pisaroi”, koska selvästi aloitat toisen tyylilajin ja toisen kertomuksen sen jälkeen. Tuota “kakkososaa” kun teet tarkemmaksi siten, että se kommunikoi jotenkin ekan osan kanssa, niin sitten sinulla on Kesäyö I ja II.
Anteeksi Hirlii, mutta tuossa runossa tekee erityisen vaikutuksen juuri tuo tauko ja tyylilajin muutos sen jälkeen: runoilija ikään kuin tulee järkiinsä, ravistaa liian makeaksi menneen tunnelman yltään, rupeaa suomaliseksi kesäyön kiroilevaksi keskikaljaritariksi, stoi… ja aamunkoi.
Hihah! Hauska. Tuota rataa kun päivänsä viettää ni on hyvinnii ansainnut lomaltapaluurahansa ja pääsee takasin töihin ja sinne riihimäki-helsinki junnaan istumaan
Ei voi mitään, hymyilevä eläkeläinen, minusta loppuosa ei toimi.
Kiitos kaikille kommenteista!!
Teitä on nyt poikkeuksellisen paljon joten en jokaista erikseen ryhdy kommentoimaan.
Hirlii:
Varmasti on niin, että tuosta yhdestä saisi kaksi. Saisi kolmannenkin.
Tuo tyylinmuutos kesken kaiken tapahtui kuitenkin niin itsestään ja yllättävästi etten hennonnut pilkkoa vaan annoin olla.
Ja kuten kommenteista nyt näkee niin jotkut pitävät, jotkut eivät.
Itse en ole vielä varma.. katkelmia ovat..
Hymyilevä eläkeläinen:
Keskikaljaritari! Siinä olisi tarinalle aihetta.. kiitos vinkistä.
p.t:
Kyllä p.t on oikeassa noiden kirosanojen suhteen. Jostain syystä olen niitä viime aikoina viljellyt. Sekä kirjallisesti mutta erityisesti suullisesti..
Hyvä silti, että totuttelu siihen S:llä alkavaan isoon pahaan auttoi. Siedätyshoitoa parhaimmillaan!
jenni:
Putoaa se vesi naisen päältä ilman putoustakin… ehkä sitä turhaan alleviivaan. Katsonpa kohta miltä se maistuu ilman sitä putousta..
Mudzahir:
Jep. Voi sen niinkin ajatella..
No voi. Minusta kaikki olisi mitä ihanimmassa kunnossa jos se vaan ottaisi sen yhden saatanan siitä pois.
Siis sen saunan jälkeisen. Mutta ehkä se ei häiritse ketään muita kuin minua.
(En tiedä onko erikeeper viime aikoina yltynyt kiroilemaan vai olenko minä vain jotenkin herkistynyt niille sanoille, erityisesti tuolle s-alkuiselle. Jospa hokisin sitä niin kauan että tottuisin siihen?)
Yritin mutta en pystynyt hokemaan. MUTTA totuttelin siihen muuten ja aloin uskoa että se kuuluu tuohon runoon. Ja nyt se kuuluu.
Naisen päältä putoava järvi on upea kielikuva, joka ei sinänsä enää ehkä kaipaa tuota putous-sanaa.
Vastarannalla kalisevat lehmät on myös vahva, tietää heti, mitä tarkoittaa, vaikka ilmaisetkin sen noin tuoreesti.
Myös riimittely on hauskaa, tuo lisää runoon, oivallusta, leikkiä ja sidoksisuutta.
Olipa se ihana, valoisa kesäyö ja niin kepeä. Nosti hymyn huulille, kiitos kun kommentoit mun sanojani peräkkäin, jotta tulin taatusti tänne!
Hehhee. Hyvä heli! Ja kiitos kun tulit vastavierailulle
Ehdottomasti s-sana kuuluu siihen saunan perään. Koko edellämainittu tyylilajin muutos kesken runon rakentuu tämän sanan varaan.
Kirosanat ovat kummallisia : toisaalta kaamean proosallisia, toisaalta niissä on valtavaa runollista voimaa. S-sana on siitä erikoinen, että se on sataprosenttinen lainasana (hebrean satana = vastustaja) mutta se on istunut täysin saumattomasti suomen kieleen. Sanassa on maagista voimaa kaikilla kielillä – kuuntele vaikka kun rannikkoruotsalainen sanoo “satans jävla skithuvvu (paskapää)”. Tai Koraanissa paholaisen yleisin nimitys on al-shaitan al-radzim “kivitetty Saatana”.
Kiitos mudzahir.
Tykkään järvinaisesta ja siitä kun sauna saatana savuttaa. Joskus kirosanat vaan toimii. “Onni olueni” alkoi särähtää korvaan vasta kun siitä kommenteissa mainittiin. Jostain syystä en lämmennyt lopun aamunkoille. Mutta virkistävä runo! Miellyttävä lukea.