Sanastooo…
Seis!
Huutaa Oskari kovalla äänellä ja sanat pysähtyvät niille sijoilleen.
Ojennus!
Oskari huutaa äskeistä kovempaa ja tarkastelee riviin ojentuvia sanoja tärkeän näköisenä.
Kun jokainen sana on järjestyksessä viimeistä kirjainta, viimeistä tavua myöten Oskari huutaa levon.
Kuuma hiekka pöllähtää sananjalkojen alla kun Oskari huutaa..
Asento!
Kirjaston komentaja, isoluinen virke, ilmestyy näkyviin huoltorakennuksen takaa.
Sanasto seisoo paikallaan liikahtamatta.
Suuri aurinko paistaa.
Tuuli on hiljaa.
—————-
-erikeeper 25.5.09 Tarinamaanantaille haastesana “Kirjasto”
Avainsanat: kirjasto, sanasto, Tarinamaanantai
toukokuu 26, 2009 kello 5:04 AM
Minkähäälaista järjestystä ne sanat harrastaat – tai Oskari? Vai onko Isoluinen Virke todella Hitlerin asemassa? Sanelee vaa, ja siin seisot. Niin se taitaa olla. Oskari on kirjoittaja pohjimmiltaan, vaikka ensin en tiennyt . . .
toukokuu 27, 2009 kello 6:23 AM
Ja toisaalta se Oskari ei vastaa, kun se vain kirjoittaa, ja mikäpä siinä vastatessa, kun ei oo mkkää kiire.
toukokuu 27, 2009 kello 10:49 iltapäivällä
Sanat stop – lepo – asento. Kova kuri sanoilla pitää olla, muuten ne hyppivät miten sattuu eikä saa mitään selvää. Virke sen tietää ja pitää kovaa komentoa.
toukokuu 28, 2009 kello 11:32 AM
Oiwallinen näkökulma aiheeseen.
toukokuu 29, 2009 kello 11:22 AM
Kiitosta Oh-show!
toukokuu 29, 2009 kello 11:24 AM
Niinpä, arleena. Toisaalta liian kova kuri voi joskus olla tuhoisaa luovuudelle.
toukokuu 29, 2009 kello 11:25 AM
Juu, utukka. Oskarilla ei ole kiire minnekään. Sillä on kaikki maailman aika pienessä pussissa housun taskun pohjalla.