Aatami makaa nurmikolla.
Ruoho on kasvanut sen verran, että se kutittaisi Aatamin nenää jos Aatami olisi hereillä.
Leilaa kannetaan ulos.
Oskari on ottanut Leilan jaloista kiinni ja Jaska kantaa pään puolelta.
Leila asetellaan nurmikolle Aatamin viereen.
Jaska vinkkaa silmällään Leilalle kun Oskari ei huomaa.
Oskari rientää sisälle taloon ja kantaa ulos kumiharjalepakkonsa suuressa pärekorissa.
Aikaisin aamulla, ennenkuin aurinko nousi, ennen ensimmäistä lintua, Oskari oli kantanut ulos ruokapöydän ja asetellut sille ruokaa ja juomaa. Pöydän ympärillä oli neljä tuolia ja pöydän ylle Oskari oli vetänyt aurinkovarjon.
Oskari istui nurmikolle talon eteen.
Aurinko kuumensi Oskarin niskaa.
-erikeeper, 4.5.09 Tarinamaanantaille, haastesana Autiotalo
Avainsanat: autiotalo, Tarinamaanantai
toukokuu 4, 2009 kello 4:45 iltapäivällä
Yllätti että ruoho kasvoi Aatamin nokkaan. Sisällekkö sasti ja sitten korvista ulos?
toukokuu 4, 2009 kello 6:14 iltapäivällä
Pirskatti… ruohon piti ylettyä vain korvaan asti. En tajua mistä tuo nenä siihen tekstiin tuli..
toukokuu 5, 2009 kello 10:26 iltapäivällä
Ehkä sinä neninesi toivoit lepääväsi niin korkeassa ruohikossa.
toukokuu 6, 2009 kello 11:22 iltapäivällä
Oli lämmin päivä ja ruoho kasvoi kohisten. Varjossa olisi viileämpää…..
toukokuu 8, 2009 kello 10:10 AM
Niin, Nenä. Mun klyyvari ei ole ihan Gogolin tasolla mutta gogoa on siinäkin. Kyllä se kaipaisi lepoa, sekin.
toukokuu 8, 2009 kello 10:11 AM
Niin. Oskari venttasi että talo kunnolla autioituu, rapistuu. Niska siinä palaa väkisinkin. Kirjoitin tuon tarinanpoikasen hieman liian nopeasti. Ei oikein toimi.
toukokuu 8, 2009 kello 1:38 iltapäivällä
Silti, kyllä tästä lämpöisen kesäpäivän fiiliksen aistiin. Miksi lie mieli matkaa Hyvien ihmisten juhlaan…