kuin märkä pelto, minä odotan saapasta
huudan orasta, nouse oras!
nouse!
hourin,
tulvin makeaa suolaa
hukutan hiiren toisensa jälkeen
harmaan kurjen
jalan
hitaasti nousevan
laskevan
pisaran
-sinä et koskaan tullut, pelto kuivui,
kurjet lensivät pois
-erikeeper, Runotorstaille, haastesana “Autio”.
Ehdin taas kirjoittaa tuon ennenkuin haastesana ilmestyi.
Odotin siis haastesanaa kuin märkä pelto orasta.
Lisäsin tuohon loppuun nyt nuo pois lentävät kurjet jotka autioittavat.
Avainsanat: autio, Runotorstai
huhtikuu 23, 2009 kello 5:27 iltapäivällä
Hyvin runnottu. Kurjethan sen autioksi tekivät niin kuin sanoit.
huhtikuu 23, 2009 kello 10:54 iltapäivällä
Pelto olisi valmis, saapas ei tuonut siementä -autius. Mitä ne kurjat kurjet siinä – - -
huhtikuu 23, 2009 kello 11:40 iltapäivällä
Kaipausta toivoa ja pettymystä. Vain autius jää.
huhtikuu 24, 2009 kello 11:18 AM
Noi pois lentävät kurjet ovat minusta itse asiassa parasta tässä muutenkin vahvassa runossa!
huhtikuu 25, 2009 kello 9:52 AM
No, täällähän minä!
Junailin taannoin halki Suomen ohi aavojen, autioiden peltomaiden. Märkä, savinen maa, odotti orasta.
(Oli siellä jokunen kurkikin, pellolla)
huhtikuu 25, 2009 kello 3:16 iltapäivällä
Kiitoksia kaikille kommenteille ja kommentoijille. Kurjelle vielä erikseen, että jostain syystä tuo kurkiteema on toistunut viime aikoina usein kaikessa mitä kirjoitan.
huhtikuu 26, 2009 kello 7:31 iltapäivällä
Siis jätti saapumatta ? Kevät?
huhtikuu 29, 2009 kello 3:46 iltapäivällä
Kuivat ovat, pinnalta, pellot.