istun torstaita, etsin runoa oudosta maasta
runoilijat istuvat ratsuillaan peitset tanassa, aurinko
juuri nousemassa oudossa maassa, usvan,
sumun takaa hirnahtaa levoton ratsu
minä kuljen täällä, sumun ja usvan takana
etsin runoa peitsi maassa
ratsuni, pieni perhonen
aamukasteella
katson sitä torstaita täynnä
—–
-erikeeper 16.4.09 Runotorstaille, haastesana “Saapuminen”
Tuo leperrys syntyi aamulla kello 6 sen jälkeen kun en jostain syystä löytänyt Runotorstaista uutta haastesanaa. Siellä se Violetti vain viime viikolta.
Kuvittelin ettei tällä viikolla uutta haastetta tule ja lepertelin tuon lohdukkeeksi. Runolla ei aamulla ollut nimeä mutta nimesin sen nyt haastetta mukaillen.
Kommentit
Saapui runoratsu ja kohtasi runon.
Kaunis saapuminen
Kiitos Arleena! Tuo saapuminen oli tosiaan vähän vahinko.. mutta hyvä kun tuli..
Hyvä pentu! Hieno idea. Minä alan kirjoittaa niitä itselleni. Kello kuuden lohtuleperrys aina kun on jotain hukassa. Ja aina on jotain hukassa.
Kiitos vaan itsellesi perillinen. kirjoittaminen kannattaa aina!
Runon herttaisuus pisti hymyilyttämään.
Vaikka maa oli outo, sumuinen ja usvainen ja ratsu levoton, maailma runossa oli ihastuttava eikä pelottava.
“ratsuni, pieni perhonen / aamukasteella” tämä säkeistö vielä kruunaa satutunnelman.
Kiitos Ilona kommentista. Vähän satumainen tuosta tuli. Aamu oli sellainen, puoliuninen.. silmät puoliksi ummessa tuon vihkoon kirjoitin
Hyvinhän tuo teemaan sopii.
joo.. runojen nimeäminen on muutenkin metka juttu.. nimeämisellä voi saada samasta runosta toisen!
Hyvin lepertelit. Runo osui oikein hyvin kohdilleen. Sinulle taitaa sopia varhaiset aamut – ja torstait toivoa täynnä!
Katson sitä torstaita täynnä, hieno. Runo(ratsun) saapuminen sopii teemaan.
Perhonen ratsuna! Iloista kevyttä menoa tulee siitä torstaihin. Torstaina Toivoa (keskiviikkona Kallea)
Kiitos Utukka! Mä olen useasti miettinyt sitä sun juopunutta hyönteistä jossain runossasi..
Anna hevoiselle nimeksi vaikka Pegasos.