Runotorstai 118. haaste

 

PARISKUNTA

 

muistatko vielä

kun hengityksemme kohtasivat ensimmäisen kerran

kun hampaamme kolahtivat toisiinsa

sen kuinka sydän hakkasi verta ihon läpi

kun juoksimme piennarta pitkin

 

 

kun me synnyimme, ei ollut mitään muuta

 

 

nyt me olemme hengittäneet kauan

 

 

sama ilma, sama happi on pitänyt meitä elossa

sama ravinto, samat tavat-

 

olemme elossa

 

 

 

 

 

———————

-erikeeper 5.2.09

Elegian  blogista löytyneen kuvan innoittamana Runotorstaille

 

Runoja kirjoitetaan tällä kertaa Elegian blogista löytyneen kuvan innoittamana.

Lähetä kommentti tai jätä paluuviite: Paluuviitteen URL-osoite.

Kommentit

  • arleena  On helmikuu 5, 2009 at 2:53 PM

    Kaunis rakkausruno, elämän pituisesta rakkaudesta.

    • erikeeper  On helmikuu 6, 2009 at 8:42 PM

      Kiitoksia Arleena. Jotain elämän pituista rakkautta tuossa kuvan pariskunnassa oli.

  • Hihat  On helmikuu 5, 2009 at 3:27 PM

    En muista. Muistaisinpa.

  • harakka  On helmikuu 5, 2009 at 9:28 PM

    Olipa todella kaunis ja herkkä runo kahden ihmisen rakkaudesta, ja yhteiselosta!

  • Crane  On helmikuu 8, 2009 at 1:14 PM

    Toivottavasti muistaa… ja kaiken ajan jälkeen on muutakin kuin elossa oleminen…
    Hieno runo, jota voi tulkita eri tavoin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.