PARISKUNTA
muistatko vielä
kun hengityksemme kohtasivat ensimmäisen kerran
kun hampaamme kolahtivat toisiinsa
sen kuinka sydän hakkasi verta ihon läpi
kun juoksimme piennarta pitkin
kun me synnyimme, ei ollut mitään muuta
nyt me olemme hengittäneet kauan
sama ilma, sama happi on pitänyt meitä elossa
sama ravinto, samat tavat-
olemme elossa
———————
-erikeeper 5.2.09
Elegian blogista löytyneen kuvan innoittamana Runotorstaille
Runoja kirjoitetaan tällä kertaa Elegian blogista löytyneen kuvan innoittamana.
Kommentit
Kaunis rakkausruno, elämän pituisesta rakkaudesta.
Kiitoksia Arleena. Jotain elämän pituista rakkautta tuossa kuvan pariskunnassa oli.
En muista. Muistaisinpa.
Hihat: Aika vaan kultaa muistot..
Olipa todella kaunis ja herkkä runo kahden ihmisen rakkaudesta, ja yhteiselosta!
Kiitos Harakka!
Toivottavasti muistaa… ja kaiken ajan jälkeen on muutakin kuin elossa oleminen…
Hieno runo, jota voi tulkita eri tavoin!