SE MITÄ NYKYAIKAINEN LÄÄKETIEDE EI OLE KEKSINYT MUTTA RUNOUS!
elää tämä elämä kuin kengänjälki
sateen jälkeen
kadota
kulkea tämä elämä
kiertää puistot, kerätä risut ja paijata ne pulut
laulattaa niitä ja heitellä niitä ilmaan jos niiden siivet eivät jaksa
polttaa jäätä kämmenten välissä ja sulattaa siitä syntyvä tuli
kuumassa suussa
kulkea elämä
kävellä ja kävellä puuma suussa
istua kivellä
sateella,
sen jälkeen
———————————
Runotorstain haasteena oli tällä kertaa seuraava tekstilaina:
“Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta . Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin – sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. —”
(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)
————————————————————————————
erikeeper
Kommentit
Hyviä ja yllätäviä kuvia, voimaa, ja herkkyyttä, niitä löysin mainiosta runostasi. Lopussa on salaperäisyyttä.
Kiitoksia Tuima! Tuimasti.
Hyvä asenne elää elämä! Erityisesti katoavana saappaanjälkenä, jollaisia väistämättä olemme. Mutta miten se tehdään puuma suussa?!
Vakavuudessaan hilpeä, tämä runo!
Mummy: Kiitos kommentista.
Mutta puuma vaan otetaan ja työnnetään suuhun.. hyvin se sinne menee.. puumiahan on monenlaisia tässä meidän maailmassa.
Olla utelias, avoin. Sellaisesta asenteesta runosi kertoi.
Avoin, vapaa, pyyteetön, tärkeilemätön, rakastava elämä. Nämä ovat ensimmäiset mieleentulevat adjektiivit luettuani eka kertaan.
Mielenkiintoinen ja yllättävä. Tykkäsin erityisesti kohdista …polttaa jäätä…ja sulattaa …tuli.
Mutta miksi puuma suussa ja miksi puluja pitää laulattaa ja heitellä.
Ristiriitaisuus on tämän runon voima, mutta jäävätkö parhaat kohdat ristiriitojen varjoon.
Leijonainen: Yritin pululla ja puumalla kertoa, että pienet asiat voivat olla pysäyttäviä. Että elämä on ihmeitä täynnä jos vaan osaa katsoa. Joskus se vaatii “puuman suuhun”. Ehkä ajatus vähän liikaa karkailee…
Utukka, Susu: Kiitoksia kommenteista.
Aika kuluu hitaasti
jäätä poltellessa, puluja paijatessa…
vertauskuvin syntyi levollinen illuusio, että aika matelee ja sitä on paljon
Hienosti pidennetty aikaa
Laulattaa pulut ja heitellä niitä ilmaan…Minuun uppoava kohta
Ajan kanssa voi leikkiä…tuli tunne.
Kiva runo. Tykkäsin.
Minä tykkään tuosta pulu -kohdasta
. Kyllähän niitä voipi ilmaan heitellä, nehän osaavat lentää.
Arleena: Just niin. Aikaa on.
John: Kiitoksia. Minäkin pidän eniten tuosta pulukohdasta.
Eeva: Kiitosta kommentista. Voi lennättää hyvinkin joo. Toisaalta lentää ne kivetkin..
Huimia assosiaatioita, puumia kuumissa suissa.
En pysynyt kärryllä, mutta jotain, jotain sellaista siinä on jonka jo tiedät.
heheh, hienoa!