Arvoisat lukijat!
Uusille lukijoille tiedoksi että Runot ja runnot tuossa viereisessä palkissa on kirjoitettu noin 4 – 8 vuotta sitten.
Uudempia kirjoituksia löytää kategorioista Uudempaa runnoutta, Runotorstaista ja Tarinamaanantaista sekä pakinaperjantaista.
Arvostan kaikkea saamaani palautetta paljon ja otan mielelläni vastaan myös kriittistä palautetta.
-erikeeper, 25.3.09
HELSINKI-RIIHIMÄKI
Kirjoitan myös matkapäiväkirjaa Helsingin ja Riihimäen väliltä.
Istun IC-junassa pari kolme kertaa viikossa ja kirjoitan mitä matkalla tai päässä tapahtuu.
Käykää siis lukemassa myös päiväkirjaa:
Helsinki-Riihimäki
-erikeeper
Avainsanat: runo, runoja, runoja perkele, Runot
elokuu 4, 2008 kello 11:16 iltapäivällä
No nyt saa kommentoida.. olkaa hyvät.. kiitos
elokuu 6, 2008 kello 12:30 AM
Vaikka just pääsin sanomasta (blogissani) että en uskalla kommentoida, niin uskalsin nyt kuitenkin sen verran että kävin blogilistalla merkkaamassa tämän suosikikseni. Olis pitäny älytä jo aikaisemmin. Nyt tuo suosikkius päivittyy listalle näkyviin vasta 7. elokuuta.
elokuu 6, 2008 kello 10:13 AM
Kiitos.
Sen verran sanon minäkin vielä, että mielestäni runojen analysointi yleensäkin on hölmöä ja jonkun verran huvittavaa. Toki maailma on täynnä “oikeaa” ja vakavasti otettavaa runoutta joita kirjallisuusihmiset tutkivat ja analysoivat, aiheesta, mutta se ei tunnu merkonomin elämässä yhtään. Tärkeintä on, miten ihmiset minkäkin runon itse kokevat.
Mutta jos näistä minun rääpäisyistä yksinkertaisesti ilmoittaa mielipiteensä että tykkää tai ei, niin se on hyvä.
Ei tarvitse selitellä enempää.
elokuu 6, 2008 kello 1:15 iltapäivällä
Mutta kun klikkaa ylhäältä niin pääseekin näköjään lukemaan vain kommentteja. Runon kerrallaan pääsee lukemaan klikkaamalla runojen nimiä sivun oikeassa reunassa.
elokuu 7, 2008 kello 10:08 AM
Jep. Sattui niin, että runnosivu pääsi hetkeksi top-listalle ja kun sieltä klikkasi, ei tullut näkyviin kuin se etusivu.
Yritän tänään tehdä vähän muutoksia näillä sivuilla joten älkää ihmetelkö outouksia.. tai kivahan niitä on päivitellä.
elokuu 8, 2008 kello 12:05 AM
Niin on. Outouksien päivittely virkistää.
elokuu 9, 2008 kello 10:55 iltapäivällä
Katsoin p-alkuiset. Heti hurmasivat PERKELE ja PULUT YES.
syyskuu 22, 2008 kello 8:21 iltapäivällä
Minä kiroilen äärimmäisen harvoin, mutta silti tuo sun PERKELE taitaa olla suosikkini. Olen muutamankin kerran käynyt katsomassa sitä. Vai pitäiskö vielä kerran lukea kaikki läpi ja päättää vasta sitten?
syyskuu 22, 2008 kello 10:41 iltapäivällä
Kannattaa ilman muuta lukea vielä kaikki!
syyskuu 22, 2008 kello 10:51 iltapäivällä
Tällä kertaa oli erityisen ihanaa tulla tänne sivulle, kun heti ensimmäisenä silmään pisti vanha ukkosenjumala (jonka nimeä en sentään kahta kertaa samana päivänä voi kirjoittaa), ja samantien vielä toinenkin.
lokakuu 9, 2008 kello 3:40 AM
Nyt on aamuyö. Kun umpitukkonenä oli herättänyt minut, istahdin tänne lukemaan. Kannatti herätä. Kiitos nenälle (ja vähän runojen kirjoittajallekin).
lokakuu 9, 2008 kello 12:33 iltapäivällä
Kiitos täti itsellesi. Mukavaa kun joku näitä rääpäisyjä joskus lukeekin. Toivotan nenällesi pikaista paranemista kuitenkin.
lokakuu 12, 2008 kello 2:08 iltapäivällä
Ei lohen kylmäsavustulaitteita hoitavan tarvitse olla kovinkaan kookas.
Kyllä sinttikin sen voi hoitaa. =)
lokakuu 13, 2008 kello 9:36 AM
Hehh.. kiitosta vinkistä. Ehkä tässä on aika vaihtaa alaa. Sintti savustaa lohta!
lokakuu 17, 2008 kello 10:30 iltapäivällä
Jatkokertomukset on hauskoja. Olen joskus kirjannut ylös muutaman lapsijengin riemastuttavia jatkoja. Ehkä aikuisetkin osaa jotain.
lokakuu 18, 2008 kello 7:26 iltapäivällä
Hieno runo.
Uskoisin niin, että jos onnistuu säilyttämään tuon herkkyyden tuulelle kyynistymättä, niin se tuottaa pidemmän päälle hedelmää.
Kyllä niitä halkoja hakkaa heikommillakin käsillä. Nykyään on halkaisukirveet, tai koneet, ja kaikki
lokakuu 19, 2008 kello 10:34 AM
Kiitos Ida!
Vielä on herkkyyttä jäljellä mutta kyynisyys kasvaa..
lokakuu 19, 2008 kello 10:39 AM
Je Perilliselle vielä, että kai aikuisetkin vielä jotain osaa vaikka lapset ovatkin ihan ässiä keksimään uutta ja uudella tavalla.
Katsellaan josko tästä jotain syntyisi.
lokakuu 19, 2008 kello 3:03 iltapäivällä
Jes. Kyllä siitä syntyy. Etkä kyynisty ikinä. Jos yhtään yrität, tulen kaatamaan teidän talon.
lokakuu 20, 2008 kello 2:14 iltapäivällä
Hehh-hehh.. Täytyypä totisesti varoa kyynistymistä. Vaikka hirret ovat paksuja ja hyvässä kunnossa, ei tämä ihan kaikkea kestä, tämä talo.
lokakuu 21, 2008 kello 5:17 iltapäivällä
Kiitos kommentistasi, tällainen satunnainen kirjoittaja ilahtui kovin. Perkele: tuossa runossa on ajatusta! Hieno!!
lokakuu 21, 2008 kello 5:21 iltapäivällä
Kiitos itsellesi kun tulit käymään täällä! Ja tervetuloa takaisinkin!
lokakuu 30, 2008 kello 8:16 iltapäivällä
Heti takaisin nukkumaan jotta voi herätä oikein.
lokakuu 30, 2008 kello 8:34 iltapäivällä
Jeh… kuorsaan jo. Kovempaa kuin yksikään tintti koskaan kykenee huutamaan.
marraskuu 9, 2008 kello 12:40 AM
Kommentteja tämän runon perässä on iso liuta,enkä jaksa niitä lukea – vaan eiväthän ne minulle olekaan.
Oma kommenttini tässä:
Kyllä minusta sellainen mies on sisäisesti isompi ja henkisesti vahvempi, joka mieltyy “poskeensa osuvasta tuulesta” ja uskaltaa sanoakin sen.
Toisaalta, kuka tietää vaikka sama asia miellyttäisi sitä Goljattiakin… vaikkei se sitä sanoisikaan. Arvostan kuitenkin sanojen taidetta.
marraskuu 9, 2008 kello 12:47 AM
Unohdin sanoa, että mielestäni kiroilu ei kuitenkaan lisää miehisyyttä, päin vastoin siinä on niin vahva luovuttamisen maku, että kun iso tai pieni mies kiroilee, niin se samalla kertoo miten pieleen asia on mennyt tai menossa…
marraskuu 9, 2008 kello 10:57 AM
Alias Spektri:
Kiitos kommenteista. Minun kokemuspiirissäni miehet ovat aina kiroilleet ja kiroilevat. Jotenkin se siis on miehekästä vaikka ei sitten lopulta miehestä kerrokaan.
Olet oikeassa siinä, että usein kiroillaan kun joku asia menee päin mäntyä. Toisaalta kiroilua kuuluu positiivistenkin asioiden yhteydessä. Masa Perkele! Voi joku iloisesti huudahtaa tavattuaan Masan pitkästä aikaa.
marraskuu 30, 2008 kello 12:51 AM
Jos minä tätä jatkaisin, niin se olisi loppu ennenkuin kunnon jatkokertomukseksi saakka ehtisi.
Ja se loppu, sehän olisi tietysti inhorealistisen tosielämän makuinen, eli kaikille kakkainen, heh.
Eli huonosti kävisi nopeasti, sukupuoleen katsomatta.
Paree kun annan vaan sinun ja muiden jatkaa.
marraskuu 30, 2008 kello 12:38 iltapäivällä
Tienpäälle: Tule mukaan vaan kirjoittamaan. Joukossa olisi voimaa. Jos kaikille päähenkilöille käy huonosti niin siinähän käy. Sivuhenkilöt nousisivat esiin.
joulukuu 31, 2008 kello 12:52 iltapäivällä
Oikein rattoisaa ja hyvää Uuuta Vuotta Sinulle.
Taitaa olla mukavaa tuo porukalla kirjoittelu? Mitähän mahtaneekaan tapahtua Arskalle ja Riitalle tulevaisuudessa?
tammikuu 1, 2009 kello 12:19 iltapäivällä
No kiitos paljon! Tule mukaan vaan kirjoittelemaan porukkaan! Riitta ja Arska jatkaa seikkailujaan vielä.. Ja hyvää alkanutt vuottasinnekin.
helmikuu 22, 2009 kello 10:08 iltapäivällä
Muuten hyvä blogipohja mutta täytyy hirveesti tihrustaa kun präntti on niin pientä. Tai ehkä vika on täällä päässä? Tässä iässä näkökykykin heikkenee kiihtyvällä vauhdilla. Ehkä viime yöhön osui joku heikkenemispyrähdys. Tai heikkenmisjoku.
helmikuu 23, 2009 kello 12:17 AM
Joo… kyllä fontti on liian pientä. Nuo uudemmat kirjoitan isommalla joten ne ovat ok mutta vanhat runnot ovat lähes lukukelvottomia ellei käytä tietokoneessa mahd olevaa zoomia..
Yllättävän raakaa puuhaa tuo pohjan vaihto.. olkoon nut pari päivää tuo mikä on..
helmikuu 23, 2009 kello 10:18 AM
Tuo käsinkirjoitus tuolla ylälaatikossa. Toivottavasti se on tullut sinne jäädäkseen.
helmikuu 24, 2009 kello 12:11 AM
Kyllä e! Tuo yläboksin kuva pysyy.
Tuo ulkoasu muutenkin on minulle kovin mieleinen mutta fontti on todella pientä.. eikä wordpressissä ole kovin paljon vaihtoehtoja joista valita.
helmikuu 25, 2009 kello 7:59 AM
Kaikki on nyt hyvin. Näissä väreissä lepäävät silmäni ovat jo tottuneet tähän fonttiin.
Selkeä, hienostunut kokonaisuus. Voisin pukeutua tähän.
maaliskuu 14, 2009 kello 8:52 AM
Tämänhetkisistä väreistä tulee mieleen vanhahko sairaala. (Vanhahkot sairaalat on ihan mukavia.)
maaliskuu 25, 2009 kello 3:55 iltapäivällä
Tykkään ulkoasusta. Raikas!
maaliskuu 25, 2009 kello 7:54 iltapäivällä
Kiitos Kalle kommentista. Taidan olla itsekin jo tottunut tähän uuteen.
maaliskuu 26, 2009 kello 7:34 iltapäivällä
Hienoa pentu! Se että olet päättänyt uudestaan lähestyä kustantajia. Tiedän ainakin yhden joka pakahtuu ilosta ja ylpeydestä.
lokakuu 5, 2009 kello 2:48 AM
Kävin täällä näköjään 361 päivää sitten aamuyöllä umpitukkonenineni. Arvaa mitä nenälleni kuuluu tänä yönä. Ja kurkulle ja keuhkoille ja vasemmalle poskiontelolle, ja korvalle! Ja jostain käsittämättömästä syystä myös vas. lonkalle. Mutta ei se haittaa. Täällä on hyvä sairastella.