Parhautta kaikille!

 Arvoisat lukijat!

 

Uusille lukijoille tiedoksi että Runot ja runnot tuossa viereisessä palkissa on kirjoitettu noin 4 – 8 vuotta sitten.

Uudempia kirjoituksia löytää kategorioista Uudempaa runnoutta, Runotorstaista ja Tarinamaanantaista sekä pakinaperjantaista.

Arvostan kaikkea saamaani palautetta paljon ja otan mielelläni vastaan myös kriittistä palautetta.

 

-erikeeper, 25.3.09

 

 

HELSINKI-RIIHIMÄKI

Kirjoitan myös matkapäiväkirjaa Helsingin ja Riihimäen väliltä.

Istun IC-junassa pari kolme kertaa viikossa ja kirjoitan mitä matkalla tai päässä tapahtuu.

Käykää siis lukemassa myös päiväkirjaa:

Helsinki-Riihimäki

-erikeeper

Kuu

kuussa sataa lunta,

lumi kinostuu kuun pintaan kun tähdistä tuulee

yö on alussa vasta, kylmä ja kirkas

mutta minä laitan lapaset jalkaan

ja menen ulos avaruuteen

kolaan lunta koko yön

koalan unta

 

 

 

 

 

 

 

 

—–

-erikeeper 5.11.09 Runotorstaille haastesana “Kuu”

Pum pudum

hiljainen biitti

kuin kaukana sykkivä sydän

 

 

ja sinä lähestyt sitä lämpöinen saundi sylissäsi

kuin sulava basso

sinä sulat ääntä päin

läpi kivisten katujen

alta asvalttipuiden kotia päin

 

 

ja siellä istuu peikko pienessä luolassaan pum pudum

pum pudum, diggailee biittiä

kuuntelee helmeä mustilla

suurilla  korvillaan

 

 

 

 

 

 

———

-erikeeper, Runotorstaille 29.10.09 haastesana : Vuorenpeikkojen luolassa

Exit

 

minä avaan korvasi ja käyn siitä sisään

siitä korvanlehden juuresta huudan sinua,

sinua siellä pimeässä

 

minä olen sinun ihana äänesi, kuuletko?

 

kuuletko siellä pimeässä?

 

minä haron jänteilläni sinun pimeääsi, kuljen käytäväsi korvasta korvaan

korvasta nieluun ja nielusta nenään ja nenästä ulos ja takaisin sisään

kuiskaan silmiesi taakse

 

kuiskaan sinua, sinun ihana äänesi, kuiskaan mutta veresi huutaa valtimosta valtimoon

ja sinä siellä pimeässä jossain kuuntelet minua, sinun ihanaa ääntäsi

ja leikkaat kieltäsi irti

 

 

 

 

 

 

————–

-erikeeper 22.10.09 Runotorstain haastesana “Tie ulos”

Vaikeaksi meni.

Tästä piti tulla vaikka mitä mutta siitä tulikin tuommoinen. Ei sellainen kuin piti. En tiennyt mitä piti.

Vaikea haaste leikkasi kielen irti?

Tuossa ylläolevassa runnossa on varmasti paljon vielä tekemistä. Se pitäisi ensinnäkin kirjoittaa uudestaan..

Halusin muuten  lopettaa runon sanaan EXIT mutta löin päätäni seinään.

Ja lyön vieläkin.

Oksalla

sinä tulet aina siihen samalle oksalle kuin lintu

sinä laulat,

putoava höyhen

 

minä oksasta roikkuva naava

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—-

-erikeeper 15.10.09 Runotorstaille aiheena rakkausruno ilman rakkaus-sanaa

Oheinen runo syntyi taas aamulla  kuten niin monesti aikaisemminkin, kuola vielä tyynylle valuen, puoliunessa mutta puoliksi valveilla.

 

 

 

Virta

 

kellot tikittävät seinää viisarit raskaina

sekunnit putoavat kahdentoista päältä kuin virta,

loputon joki sekunteja täynnä, virta täynnä

kellosta pudonneita seinä täynnä, lattiat täynnä

sukat ja lattiamatot sekunteja täynnä kodit kattoon asti ja raoista ulos

kengät täynnä, kadut, autot ja asemat sekunteja täynnä ja

kaupungit piippuihin asti ja maasta toiseen

maasta taivaaseen pilvet sekunteja täynnä

tähdet täynnä  ja loputon avaruus

 

 

 

 

 

—–

-erikeeper 8.10.09 Runotorstaille, haastesana “virta”

Olen ennenkin pudotellut noita sekunteja kellon päältä mutta en ole ihan varma onko niitä julkaistu tässä blogissa.

Mutta vaikka sekunnit ovat aiemmin pudonneet, putosivat ne toisella tavalla.

Tämä on kuitenkin ihan tänä aamuna runnottu loru.

 

Kostajan pihalla

 

 

haavat huutavat, humisevat

veret kuin kosket, puut

 

huohotan kivisellä pihalla

 

laahaan rankoja pitkin pihaa

lehtien ruotoja

jäykkiä polvia, luita

raahaan

 

vihaan

kivisellä pihalla

 

 

 

 

 

 

 

 

—————

-erikeeper, 1.10.09 Runotorstaille, haastesana “kosto”.

 

Ja tein heti yhden muutoksen tuohon viimeiseen säkeeseen.

Alkuperäinenhän oli:

“kivisellä pihalla

vihaan”

 

Nyt:

“vihaan

kivisellä pihalla”

ettei kieli palaisi

 

 

minä syön hiekkaa

meri velloo päässä kuin tuoksu

ja tuuli simpukkaa

 

minä syön suolaa

hiekka suussa bensaa

hampaat palaa

 

kieli keskelle suuta!

 

 

 

_______________________________

Laitan nyt poikkeuksellisesti tähän ensimmäisen version tuosta Runotorstain haasteen herättämästä:

 

minä kuljen hiekalla, syön sitä kuin bensaa

meri velloo päässä kuin tuoksu ja tuuli

simpukkaa

 

minä en tiedä mitä minä täällä teen

 

minä vain kuljen hiekalla

jakaus keskellä päätä

 

 

—————

-erikeeper 24.9. Runotorstaille, haastesana “tasan” yllä oleva nimetön runnotus.

Rakkautta ensimmäisellä

 

 

että  näet ne silmät

ohitat ne silmät hetkessä joka kestää

ja sitten ne silmät juoksevat sinut kiinni

kiinni sinuun

sinun silmiisi kiinni

minuun

ne silmät juoksevat sinut kiinni!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—–

-erikeeper 21.9.09

TOTUUDESTA

 

varmat kivet itkevät

graniitti huutaa kuin dynamiitti ja

kalliot katoavat 

hiekaksi

ja hiekka joeksi

 

joella seilaa pullo

 

pullossa on pallo

 

 

ja pallossa on pullo joella

jossa on pallo

pullossa

jossa on pallo ja

pullossa pallo joella

 

 

 

 

 

—————-

-erikeeper, Runotorstaille 17.9.09 jonka haasteena katkelma Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko):

“Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”

 

 

 

 

KERTOMUS TOTUUDESTA

Olipa kerran.

Ei ollutkaan!

 

——–

-erikeeper 17.9.09

Runomaani

 

 

poltan runoja

huutoja hiileksi

poltan

maalaan savulla saatana

runoja poltan

 

 

 

 

 

 

 

—–

-erikeeper 10.9.09 Runotorstaille, haasteena 10 sanaa

Runoni ovat alkaneet kiroilla!

Antaa soida!

Ovat olleet liian pitkään niityllä, kukilla mettä mättämässä?