Parhautta kaikille!

 Arvoisat lukijat!

 

 

 

 

Uusille lukijoille tiedoksi että Runot ja runnot tuossa viereisessä palkissa on kirjoitettu noin 4 – 8 vuotta sitten.

Uudempia kirjoituksia löytää kategorioista Uudempaa runnoutta, Runotorstaista ja Tarinamaanantaista sekä pakinaperjantaista.

Arvostan kaikkea saamaani palautetta paljon ja otan mielelläni vastaan myös kriittistä palautetta.

 

-erikeeper, 25.3.09

 

 

HELSINKI-RIIHIMÄKI

Kirjoitan myös matkapäiväkirjaa Helsingin ja Riihimäen väliltä.

Istun IC-junassa pari kolme kertaa viikossa ja kirjoitan mitä matkalla tai päässä tapahtuu.

Käykää siis lukemassa myös päiväkirjaa:

Helsinki-Riihimäki

-erikeeper

eino leino e-lää!

eino leino e-lää!

 

voi puretun ruven kutina

ja kärpäsen surina

 

eino leino e-lää!

se istuu penkillä muiston

ja helää

 

 

 

 

 

 

———————-

-erikeeper yritti muistella vanhaa kirjoitustaan vuosien takaa

eino leinon ja suven ja runon päivän kunniaksi 6.7.09

 

pengon oikean version jostain kunhan ehdin! sitten heti sen jälkeen painun pois tästä todellisuudesta, saimaan tuulien puhalleltavaksi!

hyvää kesää samantien kaikille!

Ahaa

 

 

erään levottomuuden loppu-

 

ei tarvinnut edes päättää,

 

vain ymmärtää täydellisesti

 

 

 

 

 

——-

erikeeper, muutama vuosi sitten, nyt Runotorstaille haastesana “ahaa”

KIRJASTO

Sanastooo…

Seis!

Huutaa Oskari kovalla äänellä ja sanat pysähtyvät niille sijoilleen.

Ojennus!

Oskari huutaa äskeistä kovempaa ja tarkastelee riviin ojentuvia sanoja tärkeän näköisenä.

Kun jokainen sana on järjestyksessä viimeistä kirjainta, viimeistä tavua myöten Oskari huutaa levon.

Kuuma hiekka pöllähtää sananjalkojen alla kun Oskari huutaa..

Asento!

Kirjaston komentaja, isoluinen virke, ilmestyy näkyviin huoltorakennuksen takaa.

Sanasto seisoo paikallaan liikahtamatta.

Suuri aurinko paistaa.

Tuuli on hiljaa.

 

 

 

 

—————-

-erikeeper 25.5.09 Tarinamaanantaille haastesana “Kirjasto”

kaksi on olentoni

 

 

 

kaksi on olentoni

olen olento kylmästä,

numeraali numeraalien maasta

 

 

lukuperäinen kenraali,

laskelmien ruhtinas joka laskee lintuja ja kiviä

tekee ennusteita viinin riittämisestä ja

rakkauden tarpeesta

 

minä kuljen kuin hukka sanojen takana

syön niitä kuin lampaita,

revin tavuja irti toisistaan

 

 

kalvan luutani!

 

 

 

 

 

——

-erikeeper 8.5.09 Runotorstaille, haastesana “kaksoisolentoni”

Autiotalo

Aatami makaa nurmikolla.

Ruoho on kasvanut sen verran, että se kutittaisi Aatamin nenää jos Aatami olisi hereillä.

Leilaa kannetaan ulos.

Oskari on ottanut Leilan jaloista kiinni ja Jaska kantaa pään puolelta.

Leila asetellaan nurmikolle Aatamin viereen.

Jaska vinkkaa silmällään Leilalle kun Oskari ei huomaa.

Oskari rientää sisälle taloon ja kantaa ulos kumiharjalepakkonsa suuressa pärekorissa.

Aikaisin aamulla, ennenkuin aurinko nousi, ennen ensimmäistä lintua, Oskari oli kantanut ulos ruokapöydän ja asetellut sille ruokaa ja juomaa. Pöydän ympärillä oli neljä tuolia ja pöydän ylle  Oskari oli vetänyt aurinkovarjon.

Oskari istui nurmikolle talon eteen.

Aurinko kuumensi Oskarin niskaa.

 

 

 

 

 

 

-erikeeper, 4.5.09 Tarinamaanantaille, haastesana Autiotalo

Naamioitu aamiainen

 

oi pulla!

sinä leivottu, paistettu vehnä

sinä joka tuoksut aamutuimaan kahvilan avoimesta ovesta

sinä kädessä sulava mumma, oi kardemumma ja voi

voipulla

sinä rapea sen päällä, sinä oinen kuori ja pehmeä sisus, sinä pulla oi!

sun murusi huulilla

rinnuksilla,

voi pulla…

 

 

 

 

 

—–

-erikeeper 30.4.09 Runotorstaille loru haastesana “Naamiaiset”

Autio

kuin märkä pelto, minä odotan saapasta

huudan orasta, nouse oras!

nouse!

 

 

hourin,

tulvin makeaa suolaa

hukutan hiiren toisensa jälkeen

harmaan kurjen

jalan

hitaasti nousevan

laskevan

pisaran

 

 

-sinä et koskaan tullut, pelto kuivui,

kurjet lensivät pois

 

 

 

 

 

 

 

-erikeeper, Runotorstaille, haastesana “Autio”.

Ehdin taas kirjoittaa tuon ennenkuin haastesana ilmestyi.

Odotin siis haastesanaa kuin märkä pelto orasta.

Lisäsin tuohon loppuun nyt nuo pois lentävät kurjet jotka autioittavat.

Näkemys

Oskarilla on näkemys.

Oskari sai näkemyksen iso-isältään Aatamilta.

Antaessaan näkemyksen Oskarille, Aatami vannotti Oskaria pitämään näkemyksestä hyvää huolta, sillä se oli paras näkemys mitä Aatami oli koskaan nähnyt.

Oskari otti näkemyksen vastaan ja katseli sitä varovasti.

Oskari rakensi näkemykselle linnan, mutta Aatami potkaisi sen vihaisesti rikki sanoen, ettei näkemystä saa linnoittaa.

Sitä tulisi aina kantaa mukanaan.

Oskari otti kangasta ja pyysi Eevalta neulan ja lankaa. Oskari kutoi kankaasta repun ja asetti näkemyksen varovaisesti sen pohjalle. Oskari haki vielä sillaa isänsä kaapista ja laittoi sitä reppuun näkemyksen ympärille pehmikkeeksi ja suojaksi.

Lopuksi Oskari solmi repun löysästi kiinni ja nosti repun selkäänsä.

 

 

 

—–

-erikeeper 20.4.09 Tarinamaanantaille, haastesana “näkemys”.

Saapuminen

 

 

sulavat pellot

hevoset huohottavat valjaitaan

naudat odottavat ensimmäistä heinää

 

 

silloin, silloin hän saapuu,

nostaa oraalle kuivat langat, vihertää

nostaa perämoottorin pukeilta traktorin tieltä

laskee veneen -

 

 

maailman suurin västäräkki

 

 

 

 

 

 

—–

-erikeeper17.4.09, junassa, pellon laidalla, Runotorstaille toinenkin runno

Saavun myöhässä

 

 

istun torstaita, etsin runoa oudosta maasta

runoilijat istuvat ratsuillaan peitset tanassa, aurinko

juuri nousemassa oudossa maassa, usvan,

sumun takaa hirnahtaa levoton ratsu

 

 

 

minä kuljen täällä, sumun ja usvan takana

etsin runoa peitsi maassa

ratsuni, pieni perhonen

aamukasteella

 

 

katson sitä torstaita täynnä

 

 

 

—–

-erikeeper 16.4.09 Runotorstaille, haastesana “Saapuminen”

Tuo leperrys syntyi aamulla kello 6 sen jälkeen kun en jostain syystä löytänyt Runotorstaista uutta haastesanaa. Siellä se Violetti vain viime viikolta.

Kuvittelin ettei tällä viikolla uutta haastetta tule ja lepertelin tuon lohdukkeeksi. Runolla ei aamulla ollut nimeä mutta nimesin sen nyt haastetta mukaillen.